Ero sivun ”Samuli Paronen” versioiden välillä

Paronen syntyi Virolahden Ravijoen kylässä ja oli vanhempiensa Väinö Parosen ja Ida o.s. Tasan ainoa lapsi. Suutari-isä oli ollut perustamassa paikallista työväenyhdistystä ja punakaartin jäsenenä osallistui [[Suomen sisällissota]]an. Väinö Paronen ei osallistunut väkivaltaisuuksiin tai taistelutoimiin, mutta hänet vangittiin toukokuussa 1918. Hän kuoli [[Tammisaaren vankileiri]]llä saman vuoden elokuussa.<ref>Hosiaisluoma, s. 20-2220–22</ref>

Ompelutöillä itsensä ja poikansa elättänyt äiti puolestaan kuoli [[influenssa]]an vuonna 1932. Näin Samuli Paronen jäi orvoksi 14-vuotiaana. Paroselle määrättiin holhooja, mutta hän jäi kuitenkin asumaan kotimökkiinsä.<ref>Hosiaisluoma, s. 22-2322–23, 25</ref>

Kansakoulun jälkeen Paronen elätti itsensä työmiehenä lähinnä metsä- ja maataloustöissä. Vuonna 1935 hän pestautui holhoojansa luvalla merimieheksi, minkä jälkeen hän oli kesät sillilaivoilla ja talvet rakennustyömailla.<ref>Hosiaisluoma, s. 26-2726–27</ref> Helsingissä asuessaan Paronen meni naimisiin vuonna 1937 vuokraemäntänsä Aino Meurosen kanssa, joka oli häntä 20 vuotta vanhempi. Avioliitto jäi lapsettomaksi.<ref>Hosiaisluoma, s. 28</ref>

[[Samuli Paronen -palkinto]] myönnetään ansioista aforistiikan alalla. Palkinto jaetiinjaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2006. Palkinnon jakaa [[Suomen aforismiyhdistys]].