Ero sivun ”Rikki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Lähteet: Lisätty lähde ja viitteet kappale |
p typo |
||
Rivi 57:
Sulaa rikkiä kuumennettaessa se tummenee, ja yli 200 °C:n lämpötilassa se muuttuu mustaksi. Samalla molekyylin rengasrakenne pilkkoutuu ketjuksi. Höyrystyneenä rikki esiintyy S<sub>6</sub>-, S<sub>4</sub>- ja lopulta S<sub>2</sub> -molekyylenä.
Jos sulaa, ketjumaiseen muotoon
Rikin ''katena''- eli ketjurakenne S<sub>∞</sub> on kierteeltään oikea- tai vasenkätinen.<ref name="Housecroft"/> ''Polykatenarikki'' sisältää ketju- ja rengasrakenteita. Huoneenlämmössä 298 K ne muuntuvat lopulta ortorombiseen muotoon.
Rivi 70:
Teollisuudessa rikkiä käytetään esimerkiksi [[lannoite|lannoitteisiin]], mustaan [[ruuti]]in, [[laksatiivi|laksatiiveihin]], [[tulitikku]]ihin, hyönteis- ja sienimyrkkyihin ja [[rikkihappo|rikkihapon]], yleisimmän rikkiyhdisteen, valmistukseen. [[Kumi]]n raaka-aineeseen, [[kautsu]]un, lisätään rikkiä. Tätä kumin valmistusprosessia kutsutaan [[vulkanointi|vulkanoinniksi]]. Tällöin saadaan kumia, joka kestää hyvin sekä kylmää että kuumaa. Monet [[lääke|lääkkeet]], esimerkiksi [[penisilliini]], sisältävät rikkiä. Myös nopeasti kuivuvissa [[liima|liimoissa]] on rikkiä.
Ennen vuotta 1900 maailman rikin tuotannosta saatiin noin 90% [[Sisilia]]sta mutta vuosisadan vaihteen jälkeen rikintuotannon painopiste kääntyi [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. Varsinkin [[Louisiana]]n ja [[Teksas]]in rajamailla rikkiä voi esiintyä paksuina melkein puhtaina kerrostumina ei vulkaanisissa maakerrostumissa.
==Rikin kiertokulku==
Rikkiä sitoutuu merenpohjan sedimentteihin ja muuhun kiviainekseen. Esimerkiksi [[sulfidi]]mineraalit, kuten [[rikkikiisu]], sisältävät rikkiä. Rikkiä vapautuu kiviaineksesta tulivuoren purkauksissa ilmakehään, sekä merenalaisten purkausten ja [[rapautuminen|rapautumisen]] myötä vesiin. Eliöt käyttävät rikkiä erilaisiin fysiologisiin tarpeisiinsa ja synnyttävät uusia rikkiyhdisteitä. Esimerkiksi eräät bakteerit käyttävät rikkiä [[hapetin|hapettimena]] [[mädätys|mädätyksessä]], jolloin syntyy mädänneen kananmunan hajuiseksi miellettyä [[rikkivety]]ä. Myös ihmisen toimet, kuten [[öljy]]njalostus, synnyttävät rikkivetyä. Rikkivety on [[kaasu]], joka päätyy ilmakehään. Yleisin ilmakehän rikkiyhdiste on kuitenkin [[dimetyylisulfidi]]<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Simpson, David; Winiwarter, Wilfried; Börjesson, Gunnar; Cinderby, Steve; Ferreiro, Antonio; Guenther, Alex; Hewitt, C. Nicholas; Janson, Robert; Khalil, M. Aslam K.; Owen, Susan; Pierce, Tom E.; Puxbaum, Hans; Shearer, Martha; Skiba, Ute; Steinbrecher, Rainer; Tarrasón, Leonor; Öquist, Mats G.|Otsikko=Inventorying emissions from nature in Europe|Julkaisu=[[Journal of Geophysical Research]]|Vuosi=1984|Numero=104|Issue=D7|Sivut=8113-8152|tunniste=10.1029/98JD02747}}</ref>, joka on suurelta osin merten [[plankton]]in tuottamaa. Ilmakehässä esiintyy myös yleisenä luonnollisena rikkiyhdisteenä [[karbonyylisulfidi]] (COS). Myös [[fossiiliset polttoaineet|fossiilisten polttoaineiden]] käyttö vapauttaa rikkiyhdisteitä ilmakehään, etenkin [[rikkidioksidi]]a. Rikkidioksidipäästöt jarruttavat merkittävästi ilmaston lämpenemistä, sillä rikkidioksidi muuntuu yläilmakehässä auringonvaloa heijastaviksi rikkihappohiukkasiksi<ref>Matti Mielonen: Ilmastoa aletaan sorkkia, jos muu ei enää auta. Helsingin Sanomat 9.3.2010, D2</ref>.
Ilmakehästä rikki palaa takaisin maahan ja vesiin, ja koska esimerkiksi rikkidioksidi reagoi sadeveden kanssa muodostaen [[happo]]ja, rikin runsas esiintyminen ilmakehässä aiheuttaa maa- ja vesiluonnolle haitallista [[happamoituminen|happamoitumista]].
Rivi 83 ⟶ 82:
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Foster William
Kieli = Suomi }}
===Viitteet===
| |||