Avaa päävalikko

Muutokset

10 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
'''Erämaa''' on nykykielessä asumaton alue, esimerkiksi autiomaa tai metsä. '''Eränkäynti''' on tällaisen alueen virkistyskäyttöä. Suomessa erämaalla tarkoitetaan nykyisin vähintään kahdeksan kilometrin päässä tiestä olevaa aluetta, jolla ei ole pysyvää asutusta.
 
Vanhassa merkityksessä erämaa oli sama kuin '''nautinta-alue''', eli alue, johon jollain maanviljelijä-yhteisöllä oli vakiintunut eränkäyntioikeus eli nautintaoikeus. Eränkäyntioikeus tarkoitti oikeutta metsästää, kalastaa, ja kasketa aluetta; toisin sanoen oikeutta alueen luonnonvaroihin. Eränkäyntioikeus tarkoitti myös oikeutta verottaa alueen mahdollista metsästäjä- ja kalastajaväestöä, joita usein kutsuttiin lappalaisiksi. Eränkäyntioikeudet oli jaettu ja sovittu eri yhteisöjen kesken, jotka usein harjoittivat maanviljelystä. Mitä lähempänä yhteisön omaa asuinaluetta eli [[rintamaa]]ta erämaan osa sijaitsi, sitä vakiintuneemmat sen rajat ilmeisesti olivat. Pohjoisessa Lapissa erämaat olivat usein vain epämääräisesti rajautuneet, ja useat eri ryhmät saattoivat verottaa samoja lapinkyliä. Joskus on arveltu [[lapinraunio]]iden olevan erämaiden merkkejä tai eränkävijöiden hautoja, tosin nykyisin niitä pidetään pikemminkin paikallisen väen hautoina.
 
Sana "erämaa" viittaa myös alueiden nautinnan vakiintuneeseen jakoon. Erämaa tulee sanasta '''''erä''''' (''"erillinen osa, pala, pyyntiosuus, määrä"'' (''Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja A-K, 1992'')). SanaEri erä taas on sukua sanalle "ero". Yhteisöllemaanviljelys-yhteisölle kuului siis tietty tarkkaan määritelty osuus eli erä maistapyynti- ja kalastusalueista.
 
Katso myös: [[erämaa-alue|12 Lapin erämaa-aluetta]]
 
Katso: [[erämaa-alue|12 Lapin erämaa-aluetta]]
 
[[Luokka:Suomen keskiaika]]
Rekisteröitymätön käyttäjä