'''Luuttu''' on näppäilemällä soitettava kielisoitin. Sille onovat tyypillistätyypillisiä lyhyt kaula ja pyöreä, hyvin syvä kaikukoppa,kuitenkinsekä verraten pieni kaikuaukko, joka vaikuttaa soittimen dynamiikkaan ja resonanssiin. Luuttu, joka kehitettiin keskiajalla, on saanut alkuperänsä samankaltaisesta [[Lähi-itä|Lähi-idässä]] keksitystä samankaltaisesta soittimesta.
== Historia ==
Luuttu kulkeutui Eurooppaan kiinalaista tai arabeilta joko [[ristiretketRistiretket|ristiretkeläisten]] aiheuttaman väestöliikkeen tai kaupankäynnin kautta.[[Keskiaika|Keskiajalla]] luutut olivat pieniä, 4- tai 5-kielisiä soittimia, joita näppäiltiin sulan tyvellä. [[Renessanssi]]n aikana kieletkieliä lisääntyivätlisättiin ja luuttua soitettiin sormin. Samalla kehitettiin myös erikehitettiin kokoisiaerikokoisia luuttuja eri äänialueineen. Luuttumusiikki oli aikakaudella hyvinkin suosittua, ja soittimelle sävellettiin paljon teoksia. 1500 - 16001500–1600-luvunlukujen vaihdetta kutsutaan usein englantilaisen luuttumusiikin kultakaudeksi muun muassa [[John Johnson]]in ja [[John Dowland]]in teoksien ansiosta.
[[Barokki|Barokin]] myötä luuttu siirtyi enemmän jayhä enemmän taustasoittimeksi, kunnes sen lopulta korvasivat lähinnä erilaiset kosketinsoittimet, kuten [[cembalo]] ja myöhemmin [[piano]]. Barokinajalta löytyyon kuitenkin joitainjoitakin luutturepertuaarin keskeisiä teoksia, kuten esimerkiksi [[Johann Sebastian Bach]]in kuusi [[Luuttuteokset (Bach)|luuttusarjaa]] ja [[Antonio Vivaldi]]n luutukonsertotluuttukonsertot. Lopulta luuttu katosi länsimaisesta soitinperinteestä lähes kokonaan.
== Nykyaika ==
Viime aikoina luuttu on kokenut paluun keskiajan tultua muodikkaaksi, ja soittimiasitä onkin nykyään taas saatavilla. NeMarkkinoilla ovaton kuitenkin lähinnä vain kalliita, käsintehtyjä soittimia. Myös luuttumusiikkiesityksiä on mahdollista kuulla, etenkin erilaisten keskiaikapäivien yhteydessä.
