Ero sivun ”Erichin hallitus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
aikamuoto
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Erichin hallitus''' oli [[Suomi|Suomen]] tasavallan 6. [[hallitus]]. Se oli [[Kansallinen Kokoomus|Kokoomuksen]], [[Kansallinen Edistyspuolue|Edistyspuolueen]], [[Suomen Keskusta|Maalaisliiton]] ja [[Ruotsalainen Kansanpuolue|RKP]]:n muodostama enemmistöhallitus, joka toimi 391 hallituspäivää [[15. maaliskuuta]] [[1920]] &ndash; [[9. huhtikuuta]] [[1921]]. PresidentiPresidentti [[K. J. Ståhlberg]] nimitti hallituksen muodostajaksi [[Helsingin yliopisto]]n kansainvälisen oikeuden professorin [[Rafael Erich]]in, joka oli puoluekannaltaan kokoomuslainen.<ref name="keränen"> Jorma Keränen (toim.): ''Suomen itsenäistymisen Kronikka'', s. 187. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-3800-5.</ref>
 
Erichin hallituksen tärkein tehtävä ja saavutus oli [[Tarton rauha|rauha]] silloisen [[Neuvosto-Venäjä]]n kanssa. [[Baltian maat|Baltian maista]] [[Viro]] oli Erichin hallituksen aloittaessa toimintansa jo solminut oman rauhansopimuksensa, [[Latvia]] ja [[Liettua]] kävivät neuvotteluja parhaillaan ja Suomea uhkasi eristyksiin joutuminen. Tosin Suomessa oli vielä joukko interventiopolitiikan kannattajia. Sopimus solmittiin [[Tartto|Tarton]] kaupungissa [[Viro]]ssa [[14. lokakuuta]] [[1920]]. Tuolloin Neuvosto-Venäjä tunnusti lopullisesti Suomen [[itsenäisyys|itsenäisyyden]]. Erichin hallituksen aikana säädettiin myös Ahvenanmaan itsehallintolaki, mutta saarimaakunnan asema ratkesi lopullisesti vasta seuraavan hallituksen aikana Kansainliiton tehtyä päätöksensä kiistassa.<ref name="keränen"/>
 
Erichin hallituksen toimikaudella hyväksyttiin [[oppivelvollisuuslaki]] ja laki [[kansakoulu]]laitoksen kustannuksista marraskuussa 1920. Tämä merkitsi käytännössä siirtymistä kirkollisesta oppivelvollisuudesta yhteiskunnalliseen. Joulukuussa 1920 eduskunta hyväksyi Suomen ensimmäisen [[sukunimilaki|sukunimilain]], jonka mukaan jokaisella Suomen kansalaisella tuli olla sukunimi.<ref> Keränen 1992, s. 200–201.</ref>
 
== Kokoonpano ==