Ero sivun ”Georges Sorel” versioiden välillä

'''Georges Eugène Sorel''' ([[2. marraskuuta]] [[1847]] [[Cherbourg]] – [[29. elokuuta]] [[1922]] [[Boulogne-Billancourt]]) oli [[ranska]]lainen filosofi ja politiikan teoreetikko. Hänet tunnetaan muun muassa vallankumouksellisen [[syndikalismi]]n ajatuksistaan. Hän oli marxilainenmyös tunnettu [[revisionistiMarxilaisuus|marxilaisuuden]] kriitikko<ref name=mv>{{Kirjaviite | Nimeke = Muutosten vuosisata 1| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1992| Tekijä = Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos)| Sivu = 271|Selite= Alkuteos: Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade| Isbn = 951-0-18149-8 }}</ref>.

Yksi hänen työnsä kestävimpiä perintöjä on myytin käsite, joka on vaikuttanut niin Mussolinin poliittiseen toimintaan kuin [[Roland Barthes]]in poliittiseen teoriaan. Hänen käsityksensä myyttien voimasta ihmisten elämässä inspiroi [[marxismi|marxisteja]] ja [[fasismi|fasisteja]] ja hän myös puolusti [[väkivalta]]a poliittisena metodina. Yksi hänen työnsä kestävimpiä perintöjä on myytin käsite, joka on vaikuttanut niin Mussolinin poliittiseen toimintaan kuin [[Roland Barthes]]in poliittiseen teoriaan<ref>Tager, Michael;'' Myth and Politics in the Works of Sorel and Barthes'' 1986 Journal of the History of Ideas, Vol. 47: University of Pennsylvania Press</ref>. Sorel oli kiinnostunut ihmisen irrationaalisesta ja intuitiivisesta puolesta. Hänet lasketaan tuolloin vaikuttaneeseen järjen kaikkivoipuutta ja positivismia vastaan suunnattuun "anti-intellektuaaliseen" intellektuellien vallankumoukseen. Hän kritisoi voimakkaasti mm. [[Ernest Renan]]in teoriota inhimillisen toiminnan laskennallisesta intressipohjaisuudesta<ref>Sorel Georges; ''Reflections on Violence'' 1925 London: George Allen & Unwin Ltd.</ref>.

Sorelin poliittiset kannat vaihtelivat sosialismista syndikalismiin ja nationalismista kommunismiin; hän uskoi vahvasti esim. [[Lenin]]in [[bolševismi]]in ennen kuolemaansa 1922. Hänen päätyönään voidaan pitää ''Réflexions sur la violence'' -teosta, jossa esitellään 'puhdas' ja eettinen väkivallan muoto, joka ei ole sama asia kuin kapitalistisen sortovallan katkeruuteen ja kostoon pohjautuva väkivalta. HänTeoksessa hän yrittää konstruoida proletariaatille ihmisen intuitiivisuuteen ja impulsiivisuuteen vetoavaa yleislakon myyttiä, joka on suunnattu erityisesti reformistisosialistien ja überkonservatiivien epäpyhää ja passivoivaa vaikutusta vastaan. Sorel kannatti lähes[[Friedrich Nietzsche|nietzscheläistä]] vitaalisuudenvitaalisuutta ideaaliaja vallanhalua, ja katsoi että väkivalta on joskus uljas todiste yksilönvapaudesta.<ref name=mv /> Proletariaatin terveen väkivaltainen toiminta proletariaatinaktivoisi osaltahänen aktivoisimukaansa myös porvaristoa muuhun kuin hitaasti vetäytyvään sovinnaisuuteen.