Ero sivun ”Monetaristinen taloustiede” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Monetarismi nykyään: ei "pidetä oikeina" mitenkään universaalisti. Muutenkin tarvis neutraalia näkökulmaa koko tarina |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
Monetarismia ovat ajaneet etenkin [[Milton Friedman]], [[Anna Schwartz]], [[Karl Brunner]] ja [[Allan Meltzer]].<ref name="econlib"/>
Eräät journalistit ovat yhdistäneet virheellisesti käsitteen doktrinaaliseen vapaan markkinatalouden kannatukseen.<ref name="econlib"/> Todellisuudessa monetarismi perustuu joustamattomaan ja yksinvaltaiseen hallintoon, ja monetaristinen kapitalismi on markkinatalouden miltei täydellinen vastakohta. Kun markkinataloudessa raha on vaihdon väline, monetarismissa se on arvon säilyttäjä. Säilyttääkseen rahan arvon monetaristit supistavat rahan määrää, kun taas markkinatalouden kannattajat lisäävät rahan määrää vaihdannan tarpeiden täyttämiseksi.
Monetarismin mukaan [[inflaatio]]on ei pitäisi yrittää vaikuttaa [[Keynesiläinen taloustiede|keynesiläisittäin]] säätelemällä kulutuskysyntää tai kokonaiskysyntää valtion [[finanssipolitiikka|finanssipolitiikalla]] ([[vero]]t ja julkiset menot), vaan säätelemällä liikkeellä olevan [[raha]]n määrää [[keskuspankki|keskuspankin]] toimin (rahavarantoa kasvattamalla, [[korko|koroilla]], [[avomarkkinaoperaatio]]illa). Monetaristien kannattama, [[Klassinen taloustiede|klassisesta taloustieteestä]] periytyvä [[rahan kvantiteettiteoria]] väittää, että liikkeellä olevan rahamäärän liiallinen kasvu aiheuttaa inflaatiota. Näin ollen rahamäärää pitäisi lisätä tasaista, hidasta vauhtia ja inflaation katsotaan johtuvan vain siitä, että rahan tarjontaa on lisätty kysyntää enemmän.
Teoksessaan Free to Choose, Milton ja Rose Friedman väittivät asiaa perustelematta, että inflaatio on yksinomaan rahataloudellinen ilmiö. Friedmanien mukaan esimerkiksi liikemies ei voittoa tavoitellessaan aiheuta inflaatiota, mikä on väitteenä absurdi, ja se voidaan kumota esim. Aasiassa valmistetun lenkkitossun avulla. Monetaristit ovat myös aktiivisesti kadottaneet mm. rahan kiertonopeuden ja tulonjaon merkityksen talouden toiminnalle.
== Monetarismi syrjäytti keynesiläisyyden 1960-luvun jälkeen ==
Rivi 10 ⟶ 12:
Monetaristien ajama makrotaloudellinen teoria ja politiikka erosivat huomattavasti vallalla olleesta keynesiläisestä koulukunnasta.<ref name="eb"/>
1960-luvulla keynesiläiset ja monetaristit kiistelivät inflaation syistä ja vaikutuksesta työllisyyteen (ks. [[Phillipsin käyrä]]), rahan kysynnän korkojoustosta ja siitä, "onko finanssipolitiikalla toivottua vaikutusta kokonaiskysyntään". Kiista "ratkesi empiiristen tosiasioiden avulla - - monetaristien voittoon. - - keynesiläisten usko finanssipolitiikan ylivertaiseen kykyyn hoitaa työttömyysongelma on kuollut - - Optimistikaan ei enää luota keynesiläiseen ajatukseen kysynnän aktiivisesta hienosäädöstä", kertoo [[Helsingin yliopisto]]n kansantaloustieteen professori [[Vesa Kanniainen]] pamfletissaan.<ref>[http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/787/647] Tieteessä tapahtuu 8/2008, [[Vesa Kanniainen]]</ref>. Kanniaisen lausuman taustalla on usko opinkappaleeseen, ei empiirinen näyttö. Finanssikriisit, vuonna 2008 alkanut mukaan lukien, ovat osoittaneet monetaristisen rahapolitiikan supistavan taloutta, koska investointeja ei kannata tehdä ilman riittävää kysyntää vaikka lainaraha olisi käytännössä ilmaista. Tämä seikka on kiteytetty sloganiin jonka mukaan "narulla ei voi työntää".
Yhdysvaltain [[Federal Reserve]] kokeili 1979-82<ref name="econlib"/> Milton Friedmanin ehdottamaa yksinkertaista mallia rahamäärän sääntelemiseksi, mutta päätyi pian
| |||