'''Henrik Ensio Ezechiel Rislakki''', (vuoteen 1934 '''Svanberg'''<ref; name=oit>Otavan Iso tietosanakirja osa 7 p. 540</ref> ([[14. helmikuuta]] [[1896]] [[Hausjärvi]]<ref name=oit/> – [[30. tammikuuta]] [[1977]] [[Helsinki]])<ref>{{Kansallisbiografia|id=1656|tekijä=Pirkko Leino-Kaukiainen|ajankohta=9.10.2006|nimi=Rislakki, Ensio (1896 - 1977)}}</ref> oli toimittaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut pakinoita, näytelmiä ja matkakirjoja. Rislakki käytti pakinoitsijana nimimerkkiä '''Valentin''' ja kirjailijana salanimeä '''Heikki Vaanila'''.
==Elämä==
Rislakki syntyi pastori Ludvig [[Hjalmar SvanberginSvanberg]]in perheeseen. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi [[1916]] hän ryhtyi lyhyiden yliopisto-opintojen jälkeen toimittajaksi. Rislakki työskenteli toimittajana muun muassa [[Uusi Suomi|Uudessa Suomessa]] 1922–1927, [[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehdessä]] 1927–1932 sekä muissa [[Yhtyneet Kuvalehdet|Yhtyneiden Kuvalehtien]] lehdissä ja erilaisissa kustannustehtävissä 1934–1944. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi Suomen Kuvalehden päätoimittajana 1952–1960. 1930-luvulla hän toimi [[Elokuva-Aitta|Elokuva-Aitan]] päätoimittajana, oli perustamassa [[Seura]]a sekä oli sen päätoimittajana. Hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla vuonna 1952.
Rislakki julkaisi vuodesta 1927 alkaen pakina- ja parodiakokoelmia nimimerkillä Valentin. Hänet tunnetaan parodioistaan, joissa ironisoidaan kirjallisuuden lajityyppejä, kuten muistelmia, rakkauskertomuksia tai historiallisia romaaneja. Kielelliseen leikittelyyn ja terävään satiiriin perustuvien parodioiden rinnalla muu Valentinin pakinatuotanto on vakavampaa ja usein myös synkkämielisempää. Rislakki toimitti laajasta pakinatuotannostaan valikoimat ''55 parasta'' (1945), ''Ah tuskaa – toiset 55 parasta'' (1953) ja ''Parhaat parodiat'' (1956).
