Ero sivun ”Vanha tulli- ja pakkahuone” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typoja |
Thi (keskustelu | muokkaukset) fix |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Vanha tulli- ja pakkahuone.jpg|thumb|Vanha tulli- ja pakkahuone]]
'''Vanha tulli- ja pakkahuone''' on historiallinen rakennus, joka sijaitsee [[Helsinki|Helsingin]] keskustassa [[Kruununhaka|Kruununhaan]] kaupunginosassa, osoitteessa Mariankatu 3 – [[Aleksanterinkatu]] 1. Vuonna 1765 valmistunut [[tulli- ja pakkahuone]] on Helsingin kantakaupungin toiseksi vanhin rakennus [[Sederholmin talo]]n jälkeen. Se on myös yksi harvoista Helsingin keskustassa säilyneistä Ruotsin vallan ajan rakennuksista.
Tulli- ja pakkahuone rakennettiin Helsingin kaupungin meritullikamarin toimipaikaksi, ja siellä tarkastettiin sekä tullattiin kaikki kaupunkiin meritse saapunut tavara. Se on ainoa toteutunut osa [[Suomenlinna|Viapori]]n linnoituksen komendantin [[Augustin Ehrensvärd]]in suunnittelemasta Helsingin kaupungin puolustusmuurista.
Rakennuksen käyttö tullikamarina loppui 1880-luvulla, minkä jälkeen se toimi huutokauppakamarina, Kruununhaan poliisiasemana ja pysäköinninvalvontavirastona. Vuonna 2006 valmistuneen restauroinnin jälkeen Vanhassa tulli- ja pakkahuoneessa toimi [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n kirjamyymälä. Vuonna 2015 rakennuksen osti ortodoksijuutalainen järjestö [[Chabad Lubavitch]]. Järjestö perustaa rakennukseen korjausten jälkeen juutalaista kulttuuria esittelevän näyttely- ja koulutuskeskuksen.<ref name="chabad">{{Lehtiviite | Tekijä = Oksanen, Kimmo | Otsikko =Juutalaiskeskus presidentin naapuriin | Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta = 14.1.2015| Sivut =A16–17 | Julkaisija = Sanoma| www =http://www.hs.fi/kaupunki/a1421156016779 | Viitattu = 14.1.2015 }}</ref>
Rakennuksen huoneistopinta-ala on 720 neliömetriä.<ref name="chabad"/>
==Historia==
Rivi 21 ⟶ 20:
Helsingin seuraava tulli- ja pakkahuone rakennettiin 1800-luvulla edellisen viereen, Meritullintorin kulmaan. Uusi tulli- ja pakkahuone rakennettiin vuosina 1898–1901 [[Katajanokka|Katajanokalle]] [[Gustaf Nyström]]in suunnitelman pohjalta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bwkatajanokka.fi/Suomeksi/Puistoymparisto/Katajanokka | Nimeke = Mielenkiintoinen saari Helsingin sydämessä | Julkaisija = Best Western Hotels Finland | Viitattu 15.4.2010 }}</ref>.
Vanha tulli- ja pakkahuone on historiansa aikana ollut ainakin kaksi kertaa purku-uhan alaisena. Ensimmäisen kerran se aiottiin purkaa 1810-luvulla, kun [[Johan Albrecht Ehrenström|Ehrenströmin]] asemakaavassa suunniteltiin suurta keisarillista palatsia hieman sen pohjoispuolelle Mariankadun ja [[Pohjoisranta|Pohjoisrannan]] väliselle alueelle, missä ennen oli ollut maaherran residenssi. Palatsin eteläpuolelle olisi tullut laaja aukio, joka olisi ulottunut nykyiselle Päävartiontorille saakka, ja pohjoispuolelle suuri puutarha, joka olisi ulottunut Rauhankadulle saakka. Taloudellisista syistä suunnitelmasta jouduttiin kuitenkin luopumaan, ja sen jälkeen kun palatsia oli välillä ehdotettu eräisiin muihinkin paikkoihin, päädyttiin lopulta ostamaan keisarilliseksi palatsiksi [[J. H. Heidenstrauch|Heidenstrauchin]] silloinen yksityispalatsi eli nykyinen [[Presidentinlinna]].<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Suolahti, Eino E.
Viimeksi tulli- ja pakkahuonetta sekä myös sen vieressä Meritullintorin puolella olevaa 1820-luvulla valmistunutta<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Kaija Ollila, Kirsti Toppari | Nimeke = Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita | Sivu = 20 | Julkaisija = Helsingin sanomat | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-9134-69-7}}</ref> matalaa tiilirakennusta ehdotettiin purettavaksi vuonna 1954, kun [[Eino Kaila]] ehdotti paikalle rakennettavaksi edustavaa toimitaloa [[Suomen Akatemia]]lle. [[J. S. Siren]] laati jo alustavan suunnitelman rakennukseksi. Myös kaupunginjohtaja [[Lauri Aho]] kannatti hanketta, joka kuitenkin tuli lopullisesti hylätyksi vuonna 1960, kun Helsingin [[yleiskaava]]ssa vanha rakennus merkittiin suojeltavaksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä =
▲Viimeksi tulli- ja pakkahuonetta sekä myös sen vieressä Meritullintorin puolella olevaa 1820-luvulla valmistunutta<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Kaija Ollila, Kirsti Toppari | Nimeke = Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita | Sivu = 20 | Julkaisija = Helsingin sanomat | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-9134-69-7}}</ref> matalaa tiilirakennusta ehdotettiin purettavaksi vuonna 1954, kun [[Eino Kaila]] ehdotti paikalle rakennettavaksi edustavaa toimitaloa [[Suomen Akatemia]]lle. [[J. S. Siren]] laati jo alustavan suunnitelman rakennukseksi. Myös kaupunginjohtaja [[Lauri Aho]] kannatti hanketta, joka kuitenkin tuli lopullisesti hylätyksi vuonna 1960, kun Helsingin [[yleiskaava]]ssa vanha rakennus merkittiin suojeltavaksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Allan Tiitta | Nimeke = Suomen Akatemian historia, 1. osa 1948–1969, Huippuyksilöitä ja toimikuntia | Sivu = 194–195 | Luku = Suomen akatemian talohanke | Julkaisija = Suomalaisen kirjallisuuden seura | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 951-746-606-4}}</ref>
{{coor title dms|60|10|9.6|N|24|57|26.28|E|region:FI}}
|