Ero sivun ”Liberaalikonservatismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Thi (keskustelu | muokkaukset) p {{Konservatismi}} |
||
Rivi 1:
{{Konservatismi}}
'''Liberaalikonservatismi''' on poliittinen aate, jossa yhdistellään [[konservatismi]]a ja [[liberalismi]]a. Tyypillisesti liberaalikonservatismi yhdistää erityisesti [[talousliberalismi]]n ja [[arvokonservatismi]]n, ja liberaalikonservatiiviset puolueet kuuluvatkin yleensä [[keskusta-oikeisto]]on.{{lähde}} Suomalaisista puolueista [[Kansallinen Kokoomus]] edustaa lähinnä kyseistä aatetta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Mickelsson, Rauli | Nimeke=Suomen puolueet – historia, muutos ja nykypäivä | Julkaisija=Vastapaino | Sivu=401 | Vuosi=2007}}</ref>
Kuten liberalismilla ja konservatismilla, on liberaalikonservatismillakin ollut useita merkityksiä eri aikoina ja eri alueilla. [[Politiikan tutkimus|Politiikan tutkimuksessa]] termillä tarkoitetaan aatteita, joissa [[laissez-faire]] talouden periaatteet<ref>Johnston (2007), s. 154–156.</ref> (kuten kauppasopimusten arvostus, yksityisomistuksen suoja ja vapaat markkinat) yhdistetään uskoon ihmisten luonnollisesta erilaisuudesta, uskonnon tärkeyteen sekä perinteisiin arvoihin,<ref>Johnston (2007), s. 154.</ref> joita rajoitettu, perustuslaillinen ja [[parlamentarismi|edustuksellinen]] [[valtio]]valta edustaa.<ref>Johnston (2007), s. 154–155.</ref>
Verrattuna perinteiseen keskusta-oikeistolaiseen (kuten [[kristillisdemokratia|kristillisdemokraattiseen]]) politiikkaan, liberaalikonservatismi on kuitenkin vähemmän traditionalistinen ja talouskysymyksissä enemmän oikeistolibertaarinen, suosien alhaista verotusta ja valtion minimaalista vaikutusta taloudessa. Liberaalikonservatismi eroaa myös [[klassinen liberalismi|klassisesta liberalismista]] kieltämällä tasavertaisuuden ihmisluonnon vastaisena, ja korostamalla sen sijaan ihmisten luonnollista erilaisuutta.
Koska demokraattisissa maissa konservatiivinen ideologia omaksui liberaaleille tyypillisiä instituutioita, kuten [[laillisuusperiaate|laillisuusperiaatteen]], yksityisomistuksen, markkinatalouden ja edustuksellisen perustuslaillisen valtiovallan, on liberaalikonservatismin liberaali puoli länsimaissa yleisesti tunnustettu. Tämä yksimielisyys on ollut joissakin maissa, kuten [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]], niinkin vahvaa että liberaalikonservatismi on populaarikulttuurissa samaistettu konservatismiin.<ref>Johnston (2007), s. 155.</ref> Tämä on saanut osan voimakkaimmin liberaaleista konservatiiveista kutsumaan itseään [[libertarismi|libertaareiksi]].<ref name="Ellen">Grigsby, Ellen: Analyzing Politics: An Introduction to Political Science. Cengage Learning, 2011.</ref> Joka tapauksessa Yhdysvaltain liberaalikonservatiivinen traditio yhdistää usein klassisten liberaalien taloudellisen individualismin [[Edmund Burke|Burkelaiseen]] konservatismiin, joka korostaa ihmisten luonnollista erilaisuutta, käyttäytymisen irrationaalisuutta perusteena perinteisen etiikan tarpeelle, ihmisten tarvetta järjestykseen ja vakauteen sekä luonnollisten oikeuksien kieltämistä valtiovallan pohjana.<ref name="Ellen"/>
Muissa maissa, kuten [[Italia]]ssa ja [[Espanja]]ssa, joissa liberaalikonservatiiviset liikkeet ovat päässeet osaksi valtavirtapolitiikkaa vasta hiljattain, termit liberaali ja konservatiivinen saatetaan ymmärtää [[synonymia|synonyymisinä]], ja toisaalta esimerkiksi [[Latinalainen Amerikka|Latinalaisessa Amerikassa]] talousliberaali konservatismi ymmärretään [[uusliberalismi]]n muotona sekä populaarissa että akateemisessa puhetavassa.<ref>Bethell, Leslie: The Cambridge History of Latin America: Latin America since 1930. Cambridge University Press, 1991.</ref>
Rivi 13:
Historiallisesti, 1800- ja 1900-luvuilla, ''konservatismi'' sisälsi joukon periaatteita, jotka pohjautuivat vakiintuneiden [[perinne|perinteiden]] vaalimiseen, auktoriteetin kunniotukseen, ja uskonnollisiin arvoihin. Usein ajatellaan, että tämä ''klassisen konservatismin'' muoto ilmeni esimerkillisesti muun muassa [[Joseph de Maistre]]n ja [[Valistus|valistusajan]] jälkeisten [[paavi]]en kirjoituksissa. Silloinen ''liberalismi'' – jota nykyään kutsutaan [[klassinen liberalismi|klassiseksi liberalismiksi]] – kannatti sekä yksilön poliittista vapautta että vapaita markkinoita. Tämän tyylisiä ideoita edustivat [[John Locke]], [[Montesquieu]], [[Adam Smith]] ja [[John Stuart Mill]].
Tutkija Andrew Vincentin mukaan liberaalikonservatismin [[maksiimi]] on
Ajan kuluessa suurin osa läntisistä konservatiiveista omaksui vapaan markkinatalouden ideoita, samalla kun [[teollinen vallankumous]] kehittyi ja aristokraatit menettivät valtaansa, niinkin paljon että noita ideoita pidetään nykyään usein kiinteänä osana konservatistista perinnettä. Siitä huolimatta, monissa maissa käytetään termiä ''liberaali'' kuvaamaan vapaan [[kapitalismi]]n kannattajia. Näin on esimerkiksi [[Manner-Eurooppa|Manner-Euroopassa]] ja Latinalaisessa Amerikassa.
| |||