Ero sivun ”Martin Ekström” versioiden välillä

Ekström liittyi vapaaehtoisena 1905 [[Uplanti|Uplannin]] tykistörykmenttiin. Vuonna 1911 hänestä tuli kersantti ja samana vuonna hän liittyi [[Harald Hjalmarson]]in johtamaan ruotsalaiseen sotilaskomennuskuntaan, joka lähetettiin [[Persia]]n hallituksen pyynnöstä kouluttamaan Persian [[santarmi]]stoa. Ekström oli tässä tehtävässä joulukuusta 1911 syksyyn 1915 ja sai Persian santarmistossa kapteenin arvon taistellessaan onnistuneesti rosvojoukkioita vastaan. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] puhjettua hän liittyi Persiassa olleisiin saksalais-turkkilaisiin joukkoihin ja taisteli niiden mukana venäläisiä vastaan 1915–1916. Hän sai Saksan armeijan luutnantin arvon. Vuonna 1916 hän tuli takaisin Ruotsiin ja hänestä tuli [[reservi]]n kersantti.

 

Suomen sisällissodan puhjettua Ekström värväytyi helmikuussa 1918 vapaaehtoisena Suomen valkoiseen armeijaan, johon hänet otettiin luutnanttina. Hän palveli ensin [[Pietarsaaren tykistökoulu]]ssa, sitten 2. Hämeen pataljoonan komentajana ja sodan loppuvaiheessa [[Vaasan rykmentti|Vaasan Rykmentin]] komentajana. Hän osallistui [[Tampereen taistelu]]un ja [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin valtaukseen]]. Hänet ylennettiin maaliskuussa kapteeniksi ja Viipurin valtauksen jälkeen majuriksi. Sisällissodan päätyttyä Ekström jäi Suomen armeijaan ja toimi syksyllä 1918 [[Itämeren jalkaväkirykmentti|Itämeren Jalkaväkirykmentin]] esikuntapäällikkönä. Viron vapaussodan puhjettua [[Viron Avustamisen Päätoimikunta]] valitsi hänet I Suomalaisen Vapaajoukon päälliköksi. Tämä niin sanottu Ekströmin pataljoona saapui [[Tallinna]]an 30. joulukuuta 1918 ja siirtyi rintamalle 4. tammikuuta 1919. Ekströmin joukot valtasivat 9. tammikuuta [[Rakvere]]n ja 18. tammikuuta [[Narva]]n. Hän sai Viron armeijassa everstin arvon, Viron arvokkaimman kunniamerkin [[Vapaudenristi (Viro)|vapaudenristin]] ja Viron kunniakansalaisuuden. Ekström palasi pataljoonineen Suomeen jo maaliskuussa 1919.