Ero sivun ”Fagerholmin II hallitus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
Fagerholmin hallituksen oikeusministerin virkaa hoiti aluksi [[Vilho Väyrynen]] oman sisäministerin toimensa ohella. Slloinen oikeusministeriön nuorempi hallitussihteeri [[Kai Korte]] on muistelmissaan arvellut, että kivuliaasti saavutettu hallituksen poliittinen tasapaino edellytti jakojäännökseksi muodostuneen oikeusministerin paikan jättämistä aluksi avoimeksi ja sen täyttämistä myöhemmin henkilöllä, joka ei järkyttäisi kyseistä tasapainoa. Oikeuskansleri [[Olavi Honka]] huomautti erään presidentin esittelyn yhteydessä, että oikeusministerin paikan pitäminen ilman vakituista haltijaa oli viikosta viikkoon ja lopulta kuukaudesta kuukauteen jatkuessaan suorastaan valtiosäännön vastaista. Toukokuussa 1956 virkaan nimitettiin Helsingin tuomiokunnan tuomari, lakitieteen lisensiaatti, poliittisesti sitoutumaton [[Arvo Helminen]]. Helminen oli oikeusministeri toisessa polvessa, koska hänen isänsä, lakitieteen tohtori [[Heimo Helminen]] oli toiminut samassa tehtävässä [[Vennolan II hallitus|Vennolan toisessa hallituksessa]] vuosina 1921–1922.<ref>Kai Korte: ''Ministerit tulivat ja menivät'', s. 38–39. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-4046-8.</ref>
 
Fagerholmin hallitus lupasi ohjelmassaan pyrkiä turvaamaan kansalaisten työnsaannin ja oikeudenmukaisen tulonjaon eri yhteiskuntaryhmien välillä sekä rahan arvon pysymisen vakaana. Samalla luvattiin pyrkiä verorasituksen keventämiseen. Kaikki nämä olivat kiitettyjä ja yhteisesti hyväksyttyjä päämääriä; sen sijaan käsitykset siitä, mitä ne käytännössä tarkoittivat ja miten ne olivat toteutettavissa, menivät jyrkästi ristiin. Näiden erimielisyyksien kärjistyminen varsinkin SDP:n sisällä johti hallituksen eroon toukokuussa 1957 ja pian koko sosialidemokraattisen puolueen muodolliseenkin kahtiajakoon.<ref name="Zetterberg"/>
 
Hallitus toimi [[3. maaliskuuta]] [[1956]] – [[27. toukokuuta]] [[1957]] 451 päivää.