Ero sivun ”Levyke” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
... Merkkaukset: seulottavat Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
IA (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 193.107.85.47 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Anr tekemään versioon. |
||
Rivi 1:
{{Suojattu|MiniOsittain}}[[Tiedosto:Floppy disk internal diagram.svg|thumb|200px|3 ½ tuuman levykkeen peruskomponentit:<br>'''1.''' Kirjoitussuoja-aukko<br>'''2.''' Keskiö<br>'''3.''' Suljinläppä<br>'''4.''' Muovinen suojakotelo<br>'''5.''' Paperikiekko<br>'''6.''' Magneettikiekko<br>'''7.''' Levysektori]]
'''Levyke''' (arkikielessä myös ”'''disketti'''”) on magneettinen muistilevy, joka on kiinteässä suojakuoressa.<ref>Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: Suomen kielen perussanakirja, 2. painos, 2004</ref> Levykkeitä on käytetty erityisesti [[tietokone]]iden siirrettävinä tiedontallennusvälineinä. Levykkeen kotelon sisällä on ohut rautaoksidilla pinnoitettu muovinen kiekko, joka on pakattu yleensä neliön muotoiseen suojakoteloon. 8 ja 5 ¼ [[tuuma]]n levykkeiden (”lerppu”) kotelo on taipuisa ja 3 ½ tuuman levykkeiden (”korppu”) kotelo on jäykkä. Levykkeen lukemiseen ja sille tallentamiseen käytetään [[levykeasema]]a.
Toisin kuin äänilevyllä ja CD-levyllä, tietolevykkeiden tietoa ei talleteta spiraalimuotoisesti vaan samankeskeisille renkaille, joita kutsutaan uriksi. Levykeaseman lukupää siirtyy sivusuunnassa askeleittain uralta toiselle levyn pyöriessä alla. Yksi ura on jaettu sektoreihin ja levyllä olevaan tietolohkoon viitataan sen ura- ja sektoriosoitteella. Tyypillisesti levyn alkuun (sopimuksenvarainen käsite) talletetaan [[käyttöjärjestelmä]]n käyttämän [[tiedostojärjestelmä]]n määrittelemällä tavalla kirjoitettu hakemisto, johon kirjataan tiedostojen nimet ja mistä sektoreista kyseessä oleva tiedosto koostuu.
Nykyisin [[CD-levy|CD-]], [[DVD-levy|DVD-]] ja [[Blu-ray]]-levyt, ulkoiset [[kiintolevy]]t sekä [[USB-muisti]]t ja muistikortit ovat suurelta osin korvanneet levykkeet.
==Historiaa==
Ensimmäiset levykkeet kehitti IBM:n tutkimuskeskus [[San José (Kalifornia)|San Joséssa]] 1960-luvun lopussa. Ne oli tarkoitettu [[IBM]] Series/370 -keskustietokoneiden käyttöjärjestelmäpäivitysten siirtoon ja syrjäyttämään suuret ja hitaat [[nauha-asema]]t. IBM myös osti japanilaiselta [[Yoshirō NakaMats]]ilta patentin levyketeknologiaan, jonka hän väitti kehittäneensä jo 1950-luvulla. Kahdeksantuumainen levy tuli markkinoille 1971.
Vaikka kahdeksan tuuman levykkeet ovat vanhentunutta tekniikkaa, jotkin tahot käyttävät niitä vielä, esimerkiksi [[NASA]]n [[avaruussukkula]]n varaosien tarkistamisessa käytetyt laitteistot, jotka toimivat [[Intel 8086|8086]]-[[Suoritin|suorittimella]]. [[Suomi|Suomessa]] kahdeksan tuuman levykkeitä käytti ainakin IBM S/34 vielä 1980-luvulla.
Vuonna 1976 markkinoille tuli 5¼ tuuman levyke, jonka asemat olivat kahdeksantuumaista halvempia ja syrjäyttivät pian kahdeksantuumaiset.
[[Mikrotietokone]]iden aikakaudella levykeasemat yleistyivät huomattavasti, etenkin [[CP/M]]-käyttöjärjestelmän yleistyessä. Vaikka levyjen fyysinen formaatti oli 5¼ tuumaa, eri valmistajien loogiset formaatit eivät olleet pääsääntöisesti yhteensopivia keskenään, mikä vaikeutti tiedon siirtoa tietokoneiden välillä.
Harrastelija- ja kotikäyttöön levykeasema oli pitkään suhteellisen kallis lisälaite – usein kalliimpi kuin itse tietokone. Kotitietokoneet käyttivät 1980-luvulla usein vielä [[C-kasetti]]a tallennusmedianaan. Muun muassa vuonna 1982 julkaistu, suuren suosion saavuttanut [[Commodore 64]] käytti C-kasettia, mutta vaihtoehtona oli myös 5¼ tuuman levykeasema.
Vuonna 1984 [[Apple Computer|Apple]] valitsi Sonyn 90 × 94 millimetrin levykeformaatin käytettäväksi [[Macintosh]]-tietokoneissaan ja siten pakotti sen standardiformaatiksi [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. Formaattia oli käytetty jo Machintosia aiemmin Hewlett-Packardin HP-150:ssa (1983). Tuotetta markkinoitiin sittemmin tuumamitalla 3½, minkä oli tarkoitus painottaa levykkeen pienempää kokoa 5¼"-standardiin verrattuna. Myös IBM siirtyi 3½ tuuman levykkeisiin [[PS/2]]-tuotesarjassaan, kun IBM:n aiemmat PC ja AT-mikrotietokoneet olivat käyttäneet 5¼ tuuman levykkeitä.
[[Microsoft]]in [[MS-DOS]]-käyttöjärjestelmään tuki 3½ tuuman levykkeille tuli versiossa 3.2. 3½ tuuman levykkeistä tuli keskeinen tallennusväline 1980-luvun jälkipuoliskolla PC tietokoneissa sekä [[Amiga]]ssa ja [[Atari ST|Atari ST:ssä]]. Se oli myös [[MSX]]-kotitietokonestandardin virallinen levykoko. Vuonna 1989 3½ tuuman levykkeitä myytiin enemmän kuin 5¼-tuumaisia{{lähde}}.
Myöhemmin 3½ tuuman levykkeiden tallennuskapasiteetti alkoi jäädä riittämättömäksi. Esimerkiksi vuoden 1994 [[Microsoft Office]] 4.3 käsitti 31 levykettä. Myös jotkut tietokonepelit levittäytyivät yli kymmenelle levykkeelle. Tämä oli epäkäytännöllistä. Kaikilla 16-bittisten koneiden käyttäjillä ei ollut kovalevyjä, joihin pelin olisi voinut tallentaa, minkä vuoksi monet pelit vaativat toistuvaa levykkeiden vaihtelemista. Tästä syystä esimerkiksi Amigalla lisälevyasema olikin suosittu oheislaite.
==Levykkeen fyysinen rakenne==
Levyke koostuu magneettisesti herkästä levypinnasta ja suojakotelosta. Levykkeen pyöreä tallennuspinta pyörii suorakaiteen muotoisessa suojakuoressa keskiakselinsa ympäri. Suojakuori suojaa vain kosketukselta; voimakkaita magneettikenttiä vastaan se ei suojaa.
8 ja 5¼ tuuman levykkeissä kuori on taipuisa. Taipuisuudesta johtuu levykkeen lempinimi "lerppu" (engl. ''floppy disk''). 3½ tuuman levykkeissä suojakuori on kova ja taipumaton, mistä johtuu tällaisen levykkeen lempinimi "korppu".
==Levykkeiden tyyppejä==
Levykkeet luokiteltiin usein nelikirjaimisella merkinnällä, esimerkiksi DSDD. Merkinnän kaksi ensimmäistä kirjainta kertovat, onko levy tarkoitettu yksi- (SS, ''single side'') vai kaksipuoliseen (DS, ''double side'') tallennukseen. Kaksi viimeistä kirjainta kertovat tallennustiheyden: yksinkertainen (SD, ''single density''), korkea (HD, ''high density''), nelinkertainen (QD, ''quad density'') tai ekstra (ED, ''extra density'').
Myöhemmin kaikki levykkeet olivat kaksipuolisia. Levykkeissä luki DS-merkinnän sijaan usein esimerkiksi MFHD (''micro floppy high density'').
===8 ja 5¼ tuuman levykkeet===
Lerpun eli 8" tai 5¼" levykkeen pehmeässä kuoressa on aukko, joka paljastaa levynpinnan lukupäätä varten.
Kuoressa on myös pieni reikä levyn indeksointia varten, ja levykkeessä vastaavasti reikä (tai useampia). Levyasema voi käyttää tätä reikää kohdistamaan lukemisen tiettyyn kohtaan levyä. Kaikki järjestelmät eivät käyttäneet tätä ominaisuutta, vaan lukivat dataa levyltä kunnes synkronoituivat bittivirtaan (pehmeä sektorointi).
Kuoren reunassa on kolo, joka toimii kirjoittamisen sallivana merkkinä. Levykkeen pystyy kirjoitussuojaamaan peittämällä tämän kolon teipinpalalla. Tyypillisesti levykepakkauksessa on otsikointitarrojen lisäksi kirjoitussuojateippejä. Johtuen valmistusprosessista myös yksipuoleisina myydyissä levykkeissä on yleensä magneettinen media molemmilla puolilla. Leikkaamalla levyyn kirjoituskolo myös toiselle puolelle voidaan levykkeen kääntöpuoli hyödyntää yksipuoleisessa pehmeää sektorointia käyttävässä levykeasemassa. Tämä oli yleistä 1980-luvulla.
Alla mainitut kapasiteetit ovat levykkeen vapaa tallennustila formatoinnin jälkeen.
===8 tuuman levyke (1971)===
[[Tiedosto:Floppy disk8inch.jpg|thumb|8 tuuman levyke]]
* Kirjoitussuojalovi levykkeen alareunassa
* Erillinen paperinen suojatasku
* Käytössä monissa [[CP/M]]-käyttöjärjestelmällä varustetuissa tietokoneissa
* Kapasiteetti:
** SSSD: 256 kt
** SSDD: 500 kt
** DSDD: 1,2 Mt {{Lähde||15. syyskuuta 2008}}
===5 ¼ tuuman levyke (1976)===
[[Tiedosto:Floppy disk 5.25 inch.JPG|thumb|5¼ tuuman levyke (”lerppu”)]]
* Markkinoitiin yleensä nimellä ''Mini Floppy Disc''
* Teknisesti ja ulkonäöltään 8 tuuman levykkeen kaltainen, kirjoitussuojalovi levykkeen oikeassa reunassa
* Erillinen paperinen suojatasku
* Kapasiteetti:
** SSSD: 160 kt<ref>http://support.microsoft.com/kb/140418</ref>
** SSDD: 180 kt
** DSDD: 360 kt (40 uraa, 9 sektoria/ura)
** DSQD (DSHD): 1200 kt (80 uraa, 15 sektoria/ura)
** Commodore 64/128-tietokoneissa 170 kt (35 uraa) ja 340 kt (70 uraa)
===3½ tuuman levyke (1984)===
Korpun eli 3½ tuuman levykkeen kovassa suojakuoressa on metallinen tai muovinen kirjoituspinnan suoja. Suoja siirtyy sivuun, kun levyke asetetaan levykeasemaan. Suojaan kiinnitetty pieni jousi palauttaa suojan takaisin paikoilleen, kun levyke poistetaan asemasta.
Levykkeen suojakuoren etikettipuolelta katsoen oikeassa yläkulmassa on aukko, jossa on pieni liikkuva muovinpala. Kun aukko on peitetty muovinpalalla, levykkeelle voi kirjoittaa. Kirjoitussuoja otetaan käyttöön avaamalla aukko. Myös vasemmassa yläkulmassa voi olla vastaava aukko, jossa ei kuitenkaan ole liikkuvaa muovinpalaa. Aukko merkitsee, että levyke on kaksipuolinen. Puuttuva aukko merkitsee yksipuolista levyä.
[[Tiedosto:Floppy disk 90mm.JPG|thumb|3½ tuuman levyke (”korppu”)]]
* Markkinoitiin yleensä nimellä ''Micro Floppy Disc''
* Levy koostuu sylintereistä. Yhdellä sylinterillä on yksi ura kumpaakin levyn puolta kohden. Tavallisesti levyt ovat kaksipuolisia, mutta yksipuolisiakin voitaisiin käyttää. Uralla on tietty määrä sektoreita, joka riippuu levyn tallennustiheydestä. Sektori on 512 tavua. Tämän perusteella kaksipuolisen levyn tallennuskapasiteetiksi saadaan 2 × ''C'' × ''S'' × 512 tavua, missä ''C'' on sylintereiden määrä ja ''S'' on sektoreiden määrä uraa kohden.
* Kapasiteetti:
** SSDD: 360 kt
** DSDD: 720 kt (160 uraa, 9 sektoria/ura)
*** [[Amiga]]-tietokoneissa 880 kibitavua (160 uraa, 11 sektoria/ura)
** DSHD: 1440 kt (160 uraa, 18 sektoria/ura)
** DSED: 2880 kt
==Muut levyketyypit==
Edellä mainituista kolmesta merkittävimmästä koosta on myös olemassa paranneltuja versioita. Lisäksi on ollut käytössä erikoisempia levykekokoja, kuten [[Oric]]issa ja [[Amstrad CPC]]:ssä käytetyt 3 tuuman levykkeet.
===Suurikapasiteettiset levykejärjestelmät===
[[Iomega]]n suuremman tallennuskapasiteetin levykkeet [[Iomega Zip|Zip 100 ja 250]] olivat jossain määrin menestyksekkäitä [[1990-luku|1990-luvun]] lopulla. Samoihin aikoihin esitelty kilpaileva tuote, [[Imation]]in [[LS-120]] -levykejärjestelmä ("Superdisk") ei koskaan yleistynyt siitäkään huolimatta, että sen lukuasema oli alaspäin yhteensopiva 3,5" 1,44 Mt:n levykkeiden kanssa.
[[Sony]] kehitti [[MiniDisc]]-levyistä tietokonekäyttöön soveltuvan MD Data -levyn (kapasiteetti 140 Mt), joita on käytetty tietokoneissa siirrettävinä tallennusvälineinä.
==Katso myös==
* [[Massamuisti]]
* [[Reikänauha]]
* [[Reikäkorttikone]]
==Lähteet==
| |||