Ero sivun ”Suomen juutalaisluovutukset” versioiden välillä

'''Suomen juutalaisluovutuksilla''' viitataan [[jatkosota|jatkosodan]] aikaisiin tapauksiin, joissa [[Suomi]] luovutti [[natsi-Saksa|Saksalle]] [[juutalaiset|juutalaisia]] [[pakolainen|pakolaisia]] taija [[sotavanki|sotavankeja]]. Luovutetut joutuivat [[keskitysleiri|keskitysleireille]] tai [[Einsatzgruppen]]-ryhmien tai muiden saksalaisten organisaatioiden teloittamiksi. Suomi luovutti noin kymmenen juutalaista pakolaista ja joitainjoitakin kymmeniä juutalaisia sotavankeja. Jälkeenpäin on arvioitu, että syy luovutuksille oli Saksan painostus.

PakolaistenPakolaiset luovutustapausolivat liittyikahdeksan kahdeksaan juutalaispakolaiseenjuutalaispakolaista, jotka marraskuun alussa 1942 kuljetettiin höyrylaiva [[S/S Hohenhörn|S/S ''Hohenhörnillä'']] [[Tallinna]]an ja edelleen [[Auschwitz]]in [[tuhoamisleiri|tuhoamisleirille]] marraskuun alussa 1942lle. Heistä vain yksi selvisi tuhoamisleireiltätuhoamisleiriltä hengissä. Pakolaiset olivat saapuneet Suomeen Saksan miehittämiltä alueilta vuonna 1938. Heistä viisi oli Suomesta [[turvapaikka|turvapaikan]] saaneita pakolaisia, ja heidän mukanaan lähti vapaaehtoisesti yhden karkotetun vaimo ja heidän kaksi lastaan. <ref name="Jakobs374">Jakobson 1999, s. 374.</ref> Näiden kahdeksan pakolaisen lisäksi Suomi luovutti yhden pakolaisen ja nimen perusteella mahdollisesti vielä kolme muuta.<ref>Heikki Ylikankaan selvitys valtioneuvoston kanslialle, s. 24</ref>

Pakolaisten lisäksi Suomi luovutti saksalaisille sotavankeja omilta vankileireiltään. Saksalaisille poliittisten vankien leiriltä toimitettujen 520 [[neuvostoliitto]]laisen sotavangin joukossa oli 39 juutalaiseksi merkittyä henkilöä.<ref name="Sotavangit">Heikki Ylikankaan selvitys valtioneuvoston kanslialle, s. 34</ref> Näiden 520 joukosta tutkija Serah Beizer on vielä sotavankien nimien perusteella arvioinut, että kokonaismäärä voisi mahdollisesti olla 74, mutta nimien perusteella luku jää epävarmaksi.<ref name="Sotavangit" /> [[Max Jakobson]]in mukaan Saksan [[Gestapo]] ja Suomen [[Valpo]] olivat sopineet luovutuksesta [[Rangellin hallitus|Rangellin hallituksen]] tietämättä. Päätöksen asiasta teki sisäministeri [[Toivo Horelli]] Valpon päällikön [[Arno Anthoni]]n esityksestä. Päätös oli lainmukainen, koska sisäministerillä oli oikeus päättää ulkomaalaisten oleskeluluvista. <ref name="Jakobs374" />

Ennen luovutuksia Suomessa oli vieraillut Saksan [[SS|SS:n]] valtakunnanjohtaja [[Heinrich Himmler]] heinä- ja elokuun vaihteessa 1942. Himmler oli tiedustellut pääministeri [[Jukka Rangell]]ilta Suomen juutalaisten tilannetta, jolloin Rangell oli korostanut pienen juutalaisvähemmistön sulautuneen suomalaiseen yhteiskuntaan sen tasavertaisina jäseninä ja osallistuneen sotaan muiden suomalaisten rinnalla. Rangell oli lopettanut keskustelun aiheesta toteamalla: ”Wir haben keine Judenfrage” (”Meillä ei ole minkäänlaista juutalaiskysymystä”). Himmler ei palannut vierailunsa jälkeen asiaan; tosin palatessaan Saksaan hänen on Saksaan palattuaan kerrottu kiukutelleen ”tuosta täivaltiosta, jonka niskat Führer voisi vääntää nurin millä hetkellä tahansa”.<ref>Heikki Eskelinen: ''Itsenäsyytemme vuosikymmenet 1917–66'', s. 160. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.</ref> Max Jakobsonin mukaan Suomen juutalaisten tuhoaminen kuului kuitenkin Hitlerin Saksan kaavailemaan ”Euroopan juutalaiskysymyksen lopulliseen ratkaisuun”, mikä ilmenee [[Wannsee]]ssa lähellä [[Berliini]]ä tammikuussa 1942 pidetyn, asiaa koskeneen salaisen [[Wannseen konferenssi|kokouksen]] pöytäkirjasta. Myös [[Adolf Hitler]]in kesäkuussa 1942 tapahtuneeseen Suomen-vierailuun liittyen oli liikkunut huhuja hänen suomalaisille esittämistään juutalaisia koskevista vaatimuksista.<ref>Jakobson 1999, s. 371–372.</ref>

Juutalaispakolaisten luovutus Saksaan olisi ilmeisesti tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa, ellei [[Helsingin juutalainen seurakunta|Helsingin juutalaisen seurakunnan]] johto olisi saanut asiasta vihiä ja ryhtynyt vastatoimiin. Seurakunnan lakimies Jonas Jakobson kävi pääministeri Jukka Rangellin ja valtiovarainministeri [[Väinö Tanner]]in puheilla, minkä jälkeen Tanner määräsi Valpon keskeyttämään luovutukset, kunnes asia olisi käsitelty hallituksessa. Tanner ja sosiaaliministeri [[K.-A. Fagerholm]] ottivat asian esille seuraavassa [[hallituksen iltakoulu]]ssa. Koska istunto oli epävirallinen, asian käsittelystä hallituksessa ei ole pöytäkirjaa. Väinö Tanner tivasi Horellilta kiivaaseen sävyyn, pitikö paikkansa tieto, että sisäministeriö oli jo tehnyt luovutusta koskevan päätöksen. Jyrkkänä natsismin vastustajana tunnettu K.-A. Fagerholm ilmoitti eroavansa välittömästi hallituksesta, jos karkotukset pantaisiin toimeen. Tilanne oli ajautumassa umpisolmuun, kun sisäministeri Horelli puolestaan raivostui ja uhkasi erota, jos hänen toimivaltaansa kuuluvaan asiaan puututtaisiin. <ref name="Jakobs374" /><ref>Sakari Virkkunen: ''Ryti – Myrskyajan presidentti'', s. 189. Helsinki: Otava, 1985.</ref>

Voimassa ollut [[sensuuri]] ei estänyt sanomalehtiä käsittelemästä asiaa. [[Helsingin Sanomat]] ja [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatti]] tekivät asiasta julkisen skandaalin tuomitsemalla voimakkain sanoin vireillä olleen luovutuksen, kun sen sijaan [[Uusi Suomi]] vähätteli tapausta. Lisäksi pääministeri Jukka Rangellille luovutettiin adressi, jossa hallitusta varoitettiin niistä kielteisistä ulkopoliittisista seurauksista, joita karkotukset voisivat aiheuttaa. Adressin allekirjoittivat muiden muassa professorit [[Yrjö Hirn]], [[Robert Brotherus]] ja [[Bruno Suviranta]] sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja, entinen ulkoministeri [[Eljas Erkko]]. <ref name="J375–376">Jakobson 1999, s. 375–376.</ref>

Asiassa päästiin epämääräiseen kompromissiin, kun presidentti [[Risto Ryti]] taivutti Fagerholmin perumaan eroilmoituksensa kerrottuaan sopineensa Horellin kanssa, ettei ketään luovutettaisi. Fagerholm totesi kuitenkin myöhemmin muistelmissaan tulleensa vedetyksi nenästä, kun luovutukset oli toteutettu, vaikkakin alkuperäistä suppeammassa muodossa. <ref>Fagerholm 1977, s. 139–140.</ref> Perusteluksi juutalaisten karkottamiselle esitettiin, että nämä olivat syyllistyneet Suomessa rikoksiin. Yksi heistä olikin tuomittu [[sakko]]rangaistukseen säännöstelyrikkomuksesta ja toinen, vapaaehtoisena [[talvisota]]an osallistunut [[Itävalta|Itävallan]] kansalainen oli saanut [[varkaus (oikeustiede)|varkaudesta]] [[vankeus]]tuomion, jonka hän oli jo kärsinyt. Muista luovutetuista esitettiin vain todistamattomia epäilyjä. Sisäministeriön antaman virallisen selityksen mukaan luovutuksissa oli kysymys ”tavallisesta poliisiasiasta” ja vain turvapaikkaoikeutensa menettäneiden ”epäsuotavien ja rikollisten ainesten” poistamisesta maasta. Max Jakobsonin mukaan jutun asiakirjoista ilmenee Valpon virkailijoiden peittelemätön [[antisemitismi]] ja vihamielinen suhtautuminen myös ei-juutalaisiin pakolaisiin. Tapauksesta noussut kohu johti siihen, että pakolaisten karkotukset Suomesta Saksaan lopetettiin. <ref> Jakobson 1999, s. 375–376. <name="J375–376"/ref> Suomessa vielä olleet noin 150 juutalaispakolaista<ref name="Jakobs376">Jakobson 1999, s. 376.</ref>, jotka Valpo oli ilmeisesti ollut aikeissa karkottaa Saksaan, pääsivät myöhemmin matkustamaan [[Ruotsi]]in ja sieltä edelleen [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. <ref>Fagerholm 1977, s. 140–141.</ref>

[[Heikki Ylikangas]] arvioi, että syy juutalaispakolaisten luovuttamiseen oli Saksan esittämä painostus. Saksa asetti juutalaisten luovutuksen edellytykseksi viljan toimittamiselle Suomeen.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Heikki Ylikangas | Otsikko = Viljan saaminen oli tärkein syy, miksi Suomesta luovutettiin Saksaan kahdeksan juutalaista marraskuussa 1942 | Julkaisu = Kanava | Ajankohta =2005 | Numero = 7 | Sivut = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = | www = https://web.archive.org/web/20140112094812/http://agricola.utu.fi/julkaisut/tietosanomat/luovutetut/ylikangas_kanava_5_05.php | www-teksti = Artikkeli Internet Archivessa| Viitattu =9.1.2009 }}</ref> Juutalaisia Suomen kansalaisia Suomi ei missään vaiheessa sotaa luovuttanut. Saksan suurlähettiläs [[Wipert von Blücher]] ilmoitti myöhemmässä vaiheessa sotaa raportissaan Adolf Hitlerille, että Suomi ei tule vaarantamaan sen juutalaisia kansalaisia missään tapauksessa.<ref name="Meinander"> {{Kirjaviite | Tekijä =Meinander, Henrik | Nimike = Suomi 1944| Sivu = 17 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY| Vuosi =2009 | TunnisteIsbn = ISBN 978-952-234-003-0.}}</ref> Historioitsija [[Henrik Meinander]]in mukaan Hitler hyväksyi tämän realistisesti.<ref name="Meinander" />

Max Jakobsonin mukaan Saksa ei missään vaiheessa esittänyt Suomelle – ainakaan virallisesti – vaatimuksia juutalaisten luovuttamiseksi sen enempää kuin pakottanut Suomea omaksumaan [[kansallissosialismi|kansallissosialistista]] ideologiaa. Jakobson katsoo Suomen olleen Saksalle sen verran arvokas myötäsotija, että Saksa ei halunnut rasittaa maiden välejä nostamalla esille sellaisia kysymyksiä, joiden se tiesi olevan Suomelle vastenmielisiä. <ref>Jakobson 1999, s. 372.</ref> [[Jukka Tarkka|Jukka Tarkan]] mielestä luovutusten perusteena eivät olleet sen enempää poliittiset kuin rodullisetkaan syyt, vaan ainoastaan pikkusieluisten suomalaisten poliisivirkamiesten halu mielistellä saksalaisia virkaveljiään. Toisaalta tapaus osoitti myös, että lehdistö pystyi sensuurista huolimatta toimimaan valtiollisena vahtikoirana ja katkaisemaan tapahtumaketjun, josta olisi muutoin tullut Suomelle haitallinen moraalinen riippakivi.<ref> {{Kirjaviite | Tekijä =Jukka Tarkka ja Allan Tiitta | Nimeke =Itsenäinen Suomi: Seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä | Sivu =152 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Otava | Vuosi=1987 }}</ref> [[Paasikiven II hallitus|Paasikiven hallituksen]] vuonna 1945 asettaman [[Hornborgin komitea (1945)|Hornborgin komitean]] mietinnössä todettiin, että karkotusten keskeyttämisellä ”Suomi pelastettiin lähtemättömästä häpeätahrasta”. ”Ei kuitenkaan täydellisesti – kahdeksan henkilöä joutui tämän mielettömän epäinhimillisyyden uhreiksi.”<ref name="Jakobs376" />

Pääministeri [[Paavo Lipponen]] pyysi marraskuussa 2000 Suomen valtion ja kaikkien suomalaisten puolesta anteeksi juutalaisten luovuttamista [[Gestapo]]lle. [[Helsingin juutalainen seurakunta]] paljasti silloin muistomerkin [[Tähtitorninmäki|Tähtitorninmäellä]] Helsingissä. Samaan aikaan [[Suomen evankelisluterilainen kirkko|Suomen evankelisluterilaisen kirkon]] [[kirkolliskokous]] pyysi juutalaisilta anteeksi sitä, että kirkko oli 1930- ja 1940-luvuilla vaiennut Natsi-Saksan rikoksista juutalaisia kohtaan eikä ollut puuttunut juutalaispakolaisten luovuttamiseen Suomesta Saksaan. <ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002'', s. 42. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17635-8.</ref> Tammikuun 27. päivää - Auschwitchin,vapautumisen päivää - on vuodesta 2001 alkaen vietetty Suomessa virallisesti kansallisena uhrien muistopäivänä. <ref>Elina Sana: Luovutetut2004, Suomen ihmisluovutukset Gestapolle, WSOY 2004 4. painos s. 15</ref>

Luovutuksista ovat kirjoittaneet muun muassa [[Elina Sana]] (ent. Suominen), [[Hannu Rautkallio]] ja [[Oula Silvennoinen]]. Elina Sanan kirjasta ''Luovutetut'' käynnistyi ''Luovutetut - tutkimushanke''. Yhdysvaltalainen [[Simon Wiesenthal -keskus]] vaati Sanan kirjaan viitaten Suomea selvittämään kaikkien Suomesta jatkosodan aikana Saksaan luovutettujen ihmisten kohtalon ja saattamaan luovutuksista vastanneet henkilöt rangaistuksiin. <ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2005,'' s. 41. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19469-0.</ref> Aihetta on käsitelty myös [[Heikki Ylikangas|Heikki Ylikankaan]] näytelmässä ''Ne kahdeksan valittua''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hkt.fi/pdf/hkt_esitysluettelo.pdf | Nimeke = Luettelo esityksistä on ensi-iltajärjestyksessä | Tekijä = | Tiedostomuoto =PDF pdf| Selite = sivus. 152 | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = Helsingin kaupunginteatteri | Viitattu = 5.10.2008}}</ref> Teos ''Kuolemanlaiva S/S Hohcenhörn - juutalaispakolaisten kohtalo Suomessa'' palkittiin tiedonjulkistamispalkinnolla.<ref>Elina Sana Luovutetut2004, Suomen ihmisluovutukset Gestapolle WSOY 2004 4. painos s. 4</ref>

* {{Kirjaviite | Tekijä = SilvennoinenFagerholm, OulaK.-A. | Nimeke =Puhemiehen Salaisetääni aseveljet - Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944| Vuosi Julkaisupaikka= 2008Helsinki | Selite Julkaisija=Tammi | Julkaisupaikka Vuosi=1977 Keuruu| JulkaisijaIsbn = Otava| Tunniste = ISBN 978-951-130-215013980-13 }}

* {{Kirjaviite | Tekijä= Jakobson, Max | Nimeke= Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös 1 | Julkaisupaikka= Helsinki| Julkaisija=Otava |Vuosi=1999 | TunnisteIsbn =ISBN 951-1-13369-1 }}

* {{Kirjaviite | Tekijä=FagerholmSana, K.-A.Elina | Nimeke=PuhemiehenLuovutetut: ääniSuomen ihmisluovutukset Gestapolle | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=TammiWSOY | Vuosi=19772003 | TunnisteIsbn =ISBN 951-300-398027975-3 7}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = [[HeikkiSilvennoinen, Ylikangas]]Oula | Nimeke = HeikkiSalaiset Ylikankaanaseveljet selvitys- Suomen valtioneuvostonja kanslialleSaksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944| Vuosi =2004 | Selite =2008 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja Otava| TunnisteIsbn = ISBN 952978-5354951-471-4 | www = http://www.vnk.fi/Valtioneuvosto/haku/searchRedirect.jsp?id=134300 | www21501-teksti = | Viitattu =15.10.20081 }}