Ero sivun ”Suomen suuriruhtinaskunta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
GEbot (keskustelu | muokkaukset)
p linkki täsmennyssivuun Porkkala using AWB
GEbot (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Teollistuminen ja talouden kehitys: linkki täsmennyssivuun Fiskars using AWB
Rivi 215:
 
[[Kuva:Tammerkoski 1847.jpg|thumb|300px|[[Tammerkoski]] alajuoksulta käsin kuvattuna vuonna [[1847]]. Kosken rannalla näkyvä korkea rakennus on Kuusivooninkinen, [[Finlaysonin tehdasalue|Finlaysonin]] tehtaiden tärkein tehdasrakennus ja Suomen ensimmäinen moderni tehdasrakennus.]]
Suomessa teollistuminen alkoi myöhemmin ja se toteutui vaatimattomampana kuin Länsi-Euroopassa, mutta toisaalta teollistuminen oli suhteellisen nopeaa. Ruotsin valtakauden lopussa suomalaisalueet olivat teollistuneet vielä varsin vaatimattomasti. Merkittävin teollisuuden haara oli tuolloin lähinnä Etelä-Suomeen syntynyt [[Ruukki (varhainen teollisuusalue)|ruukki]]teollisuus, esimerkiksi [[Pohja]]n pitäjän [[FiskarsFiskari]]issassa. Sama kehitys jatkui aluksi Suomen suuriruhtinaskunnassakin, suomalaisvirkamiehistö edisti lähinnä maatalouden ja ruukkien toimintaa. Teollisen toiminnan ja käsityön välinen ero oli hämärä 1800-luvun alussa, niiden yhteenlaskettu työntekijä määrä oli vuonna [[1815]] 11 700 henkeä. Varsinaisia tehdastyöläisiä oli vuonna [[1820]] 3 500 henkeä. Suuriruhtinaskunnan hallinnon kielteisistä toimista riippumatta ja huolimatta suomalainen sahateollisuus alkoi kehittyä 1800-luvun alusta lähtien ”omia teitään”, koska puutavaran kysyntä Euroopassa oli suurta ja se kasvoi tasaisesti. Tekstiiliteollisuuden kehitys oli 1800-luvun alussa muuten varsin vaatimatonta, mutta [[Tampere]]ella [[James Finlayson]] teki merkittävän päänavauksen perustaessaan kaupunkiin [[Finlaysonin tehdasalue|puuvillakehräämön]] vuonna [[1828]]. Tehtaan syntyyn vaikutti kuitenkin myös valtiollinen tuki, nimeltään ''Privilegium Tammerfors'', jonka mukaan perustaja saattoi tuoda toiminnan alkuvaiheessa raaka-aineet ja koneet Tampereelle, ja viedä valmiit tuotteet maasta Venäjälle tullitta.
 
Teollistumisen kokonaiskehityksen kannalta 1840-luku, mutta erityisesti 1850–1870-luvut olivat ratkaisevia, koska tuolloin sekä Venäjän keskushallinto että suuriruhtinaskunnan omat virkamiehet alkoivat edistää teollista kehitystä, keisari Aleksanteri II:n käskystä. Merkittävä käännekohta Suomen teollistumisessa oli [[Krimin sota|Krimin sodan]] jälkeen, vuonna [[1856]] käynnistetty talouden uudistusohjelma. Sen tarkoituksena oli korvata sodasta aiheutuneet tuhot Suomelle kauppaa ja merenkulkua edistämällä, mutta siihen oli myös sijoitettu finanssien ja teollisuuden uudistaminen. Tämän talouden uudistusohjelman myötä annettiin vuonna [[1861]] uusi metsäasetus, johon kuului sahauksen vapauttaminen ja höyrysahojen käyttö. Näin sahatavaran tuotanto ja vienti ulkomaille lisääntyi merkittävästi juuri 1860-luvun aikana. Sahatavaran vientiä seurasi puumassan, ja paperin vienti, joista tuli merkittäviä vientituotteita erityisesti Venäjälle. Merkantilistinen talousjärjestelmä purettiin ja se teki tilaa Länsi-Euroopassa syntyneelle liberalistiselle, sekä [[Lars Gabriel von Haartman|L.G.Haartmanin]] edistämälle [[kameralismi|kameralistiselle]] talousajattelulle. Vuonna [[1879]] Suomen suuriruhtinaskuntaan säädettiin täydellinen elinkeinovapaus, ammattikuntajärjestelmä oli purettu jo vuonna [[1868]]. Yhtä merkittävä lainsäädännöllinen muutos oli työväestöön (ns. epäitsenäinen väestö) kohdistuneen laillisen suojelun järjestelmän purkaminen vuonna 1880. Uudet lait sallivat väestön vapaan muuton suuriruhtinaskunnassa ja määrittivät työsuhteen tasavertaiseksi työntekijän ja työnantajan väliseksi yksityiseksi sopimukseksi.<ref name="haapala_1986_1992_1995_olkkonen_2003_pulma_2003c_ylikangas_2007">Haapala 1986, 1992 ja 1995, Olkkonen 2003, Pulma 2003c, Ylikangas 2007</ref>