[[KuvaTiedosto:George Grote 2.jpg|thumb|180px|Varhainen muotokuva George Grotesta.]]
'''George Grote''' ([[17. marraskuuta]] [[1794]] -– [[18. kesäkuuta]] [[1871]]) oli [[englanti]]lainen klassisen kulttuurin ja kirjallisuuden historioitsija. Hän syntyi [[Clay Hill]]issä [[Kent (kreivikunta)|Kentissä]]issä, lähellä [[Beckenham]]ia.
Grote päätyi vuonna [[1817]] [[David Ricardo]]n ja hänentämän kauttaankautta [[James Mill]]in ja [[Jeremy Bentham]]in vaikutuksen alle, ja omaksui [[utilitarismi|utilitaristisen]] filosofian. Hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa oli vuonna [[1821]] ilmestynyt ''Statement of the Question of Parliamentary Reform'', joka käsitteli parlamentin ja äänestysten uudistamista. Vuonna [[1822]] hän julkaisi teoksen ''Analysis of the Influence of Natural Religion on the Temporal Happiness of Mankind by Philip Beauchamp''. Vuonna [[1823]] valmistui kreikan historiaa käsittelevä ''History of Greece'', ja vuonna [[1831]] jälleen parlamentin uudistamista käsittelevä ''Essentials of Parliamentary Reform''.
Vuonna [[1856]] Grote alkoi työskennellä [[Platon]]ia ja [[Aristoteles]]ta koskevien teostensa parissa. Teos ''Plato and the Other Companions of Sokrates'' (3 osaa) ilmestyi vuonna [[1865]]. Aristotelesta käsittelevä teos ei koskaan valmistunut ennen hänen kuolemaansa. Hän oli ehtinyt päättää ''Organonin'' käsittelyn ja oli alkamaisillaan metafysiikkaa ja fysiikkaa käsittelevien tutkielmien käsittelyn. Hänet haudattiin [[Westminster Abbey]]hin.
