Versio 17. toukokuuta 2015 kello 19.32 muokkaa Jippe (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 935 muokkausta Toimituksellisia muutoksia sekä kohtalaisesti lisää etenkin unkariin ja ersämordvaan liittyvää sisältöä. Merkkaus: Visuaalinen muokkaus: vaihdettu ← Vanhempi muutos		Versio 17. toukokuuta 2015 kello 19.33 muokkaa kumoa Jippe (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 935 muokkausta p →‎Suomen kielen vokaalisointu Uudempi muutos →
Rivi 12: Suomen vokaalisointu vaikuttaa myös sanojen [[sanojen johtaminen\|johtamiseen]] ja [[taivutus (kielioppi)\|taivuttamiseen]]. Niinpä esimerkiksi taivutuspäätteillä, joissa esiintyy jokin sointuun vaikuttava vokaali, on yleensä kaksi muotoa, kuten inessiivillä ''-lla'' ja ''-llä'', jotta pääte voi mukautua pääsanaansa. Soinnun kannalta muuten neutraalit etuvokaalit /e/ ja /i/ vaativat jälkeensä etuvokaaliset taivutuspäätteet, ellei sanan vartalossa ole muita vokaaleja (esim. ''merillä'', ''vesissä'', ei ''merilla'', ''vesissa''). Tähän sääntöön erityisen poikkeuksen muodostavat kahden sanan ''[[meri]]'' ja ''[[veri]]'' [[partitiivi]]muodot ''merta'' ja ''verta'').<ref name="kotus">http://www.kotus.fi/?s=1309</ref> Johdinaineksissa esiintyy /e i/ -sanojen kohdalla hieman enemmän horjuntaa, esimerkiksi sanasta ''kivi'' saadaan johtimella ''-kkO'' yleensä muoto ''kivikko'' mutta johtimella ''-stO'' yleensä ''kivistö''. ==== ''tällainen'' ====

Ero sivun ”Vokaalisointu” versioiden välillä