Ero sivun ”Metsätalous” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) |
fix |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:TJ_harvesteri.jpg|thumb|300px|[[Hakkuukone]]ella pystytään tekemään kaikki [[metsänhakkuu]]n työvaiheet puiden kaadosta pinoamiseen.]]▼
'''Metsätaloudella''' tarkoitetaan ensisijaisesti puuston [[Metsänhoito|kasvatusta]], [[Metsänkorjuu|korjuuta]] ja myyntiä. Laajemmassa merkityksessä metsätaloudella tarkoitetaan myös [[Metsäteollisuus|puunjalostusteollisuuden]] toimintaa.<ref>Suomen kielen perussanakirja 1992</ref> Ensisijaisesti metsätalouden harjoittamiseen varattua [[metsä]]ä kutsutaan [[talousmetsä]]ksi. Metsähallitus käyttää talousmetsistä nimitystä monikäyttömetsä, koska ekosysteemipalveluihin lukeutuvat kaikki metsästä saatavat hyödyt, kuten esimerkiksi puut, marjat, riista ja virkistäytyminen.▼
▲[[Tiedosto:TJ_harvesteri.jpg|thumb|[[Hakkuukone]]ella pystytään tekemään kaikki [[metsänhakkuu]]n työvaiheet puiden kaadosta pinoamiseen.]]
▲Ensisijaisesti metsätalouden harjoittamiseen varattua [[metsä]]ä kutsutaan [[talousmetsä]]ksi. Metsähallitus käyttää talousmetsistä nimitystä monikäyttömetsä, koska ekosysteemipalveluihin lukeutuvat kaikki metsästä saatavat hyödyt, kuten esimerkiksi puut, marjat, riista ja virkistäytyminen.
== Metsätalous Suomessa ==
Rivi 8 ⟶ 6:
Kasvaneet puut myydään puunostajille, joita ovat muun muassa metsäyhtiöt. Puuta käytetään yleisimmin [[sellu]]n- ja [[paperi]]nvalmistuksen raaka-aineena sekä [[puutavara]]n tuotannossa. Puusta voi tehdä myös [[puupolttoaine]]ita, kuten polttopuita ja [[pelletti|pellettejä]]. Tähän tarkoitukseen käytetään yleensä puuta, joka ei käy teollisuuden käyttöön esimerkiksi pienen läpimitan tai huonon runkomuodon vuoksi. Myös hakkuutähteet, eli oksat ja kapeat latvukset, kannot kootaan usein energiakäyttöön.
Suomessa muusta taloudesta poiketen metsätaloudessa ei huomioida puuntuotannossa [[Korko|korkoa]] lainkaan. Käsitys korottomasta metsätaloudesta on syöpynyt syvälle ja on monille metsäalan organisaatioille kiistatta edullista, jotka myyvät esimerkiksi metsänuudistamiseen tarkoitettuja palveluitaan metsänomistajille. Puuntuotannon kannattavuudessa ei huomioida edes positiivista [[Reaalikorko|Reaalikorkoa]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =
[[Metsänhoito]]on kuuluu maanmuokkaus ja puiden istutus, kylvö tai luontaisen uudistumisen odottaminen, taimikon perkaus ja hoito, ensiharvennus, harvennus ja lopuksi [[päätehakkuu]]. Päätehakkuun jälkeen huolehditaan uuden puuston syntymisestä joko istuttamalla ''taimia'' tai jättämällä ''siemenpuita'' hakkuualueelle. Uusien taimien nousu siemenistä tehostuu, jos metsämaan pintarakenne rikotaan, jotta siemenpuiksi jätetyistä puista karisevat siemenet päätyisivät suoraan kivennäismaahan. Metsälaki (1093/1996) määrittelee, kuinka tiheäksi taimikko tulee perustaa ja missä ajassa uusi metsä on saatava kasvamaan hakkuun jälkeen.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä = |Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki//ajantasa/1996/19961093|Julkaisija = Edita Publishing Oy|Julkaisu = Finlex|Nimike = Metsälaki|Viitattu = 12.9.2014|Ajankohta = 12.12.2014
Metsätalouteen kuuluvat myös [[suo|soistuvien]] metsien ja soiden [[oja|ojitus]] ja kunnostusojitus, sekä metsäautoteiden rakentaminen ja niiden kunnossapito. Metsäautotieverkosto on Suomessa maailman tiheimpiä, ja sen rakentamista on tuettu ja tuetaan verovaroin metsätalouden kannattavuuden parantamiseksi. Ojituksia Suomessa on tehty runsaimmin 1970-luvulla. Suometsien kasvatuksen ekologinen kestävyys on viime aikoina asetettu kyseenalaiseksi, sillä turpeen ravinnevarat hiipuvat karuimmilla suotyypeillä nopeasti.
Rivi 28 ⟶ 26:
Metsätaloudella on haitallisia ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi mustikka kuolee avohakkuiden seurauksena palaten metsään vasta 40 vuoden kuluttua. Nettomääräisesti puolet mustikkametsistä onkin kadonnut metsänhoidon seurauksena viimeisen 50 vuoden aikana.<ref name="Tapio_Klen" /> Mustikan elvyttyä metsää voi käyttää marjastukseen tyypillisesti vain parin vuosikymmenen ajan, koska metsä hakataan usein jo 60 vuoden ikäisenä.
[[Talousmetsä]] on lajistoltaan köyhempää kuin luonnontilainen metsä, sillä metsänomistaja pyrkii usein kasvattamaan vain taloudellisesti kannattavia puulajeja tavalla, joka takaa suurimman tuoton. Näin ollen monet luontaiset puulajit ovat käyneet harvinaisemmiksi, ja ekosysteemit ovat lajirikkauden vähetessä käyneet köyhemmiksi. Myöskään lahopuuta ei talousmetsissä juuri esiinny, sillä metsätaloudessa pyritään poistamaan puut ennen niiden luontaista kuolemista. Ojitukset ja purojen perkaamiset ja lähteiden kuivattamiset ovat myös vaikuttaneet metsien rakenteeseen. Nykyisissä metsähoitosuosituksissa pyritään kuitenkin ohjaamaan metsänomistajia käsittelymenetelmiin, joista koituisi vähemmän haittaa metsäluonnolle ja sen monimuotoisuudelle. Metsälaki ja -asetus (1200/1996) sekä Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997) määrittelevät vaaditun luonnonhoidon minimitason.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä = |Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096|Julkaisija = Edita Publishing Oy|Julkaisu = Finlex|Nimike = Luonnonsuojelulaki|Viitattu = 12.9.2014|Ajankohta = 20.12.1996
Metsätalouden harjoittamisen taloudellinen kestävyys on pyritty ottamaan Suomessa huomioon jo 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Tämä tarkoittaa, että metsiä on pyritty käsittelemään siten, että tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet eivät kärsi nykyhetken toiminnasta, vaan seuraavan kiertoajan päätyttyä puustoa olisi jälleen sama määrä hakattavaksi. Tavoitteena on voinut olla myös tasaiset hakkuutulot, mikäli metsämaata on omistettu niin paljon, että puustoa on voitu hakata ja uudistaa esimerkiksi viiden vuoden välein. Tällöin on käytetty normaalimetsän käsitettä, jolloin vuotuinen hakkuumäärä ei ylitä vuotuista kasvua, ja kaikkia ikäluokkia edustavia metsiköitä on tilalla yhtä paljon.
Rivi 65 ⟶ 63:
*[http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/ Luonnonvarakeskus (Luke): Suomen metsät 2012 -raportti]
[[Luokka:Metsätalous|
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
| |||