AvausraitaAlbumin avauskappale ”The Song Remains the Same” on albumin kunnianosoitus [[maailmanmusiikki|maailmanmusiikille]]. LukuisatKerroksittain kerrostetutsoivat kitarat sekäja Robert Plantin korkeakorkeaääninen laulu luovat siihen huomattavanselvästi [[intialainen musiikki|intialaislaistyylisen]] vaikutelman. Jimmy Page oli luonutsäveltänyt kappaleen aluksialun perin instrumentaaliksi ja antanut sen nimeksi ensin ”The Overture” ({{k-fi|alkusoitto}}) ja sitten ”The Campaign”, kunnesmutta Plantinse sanoitustensai myötälopullisen päätyimuotonsa lopulliseenja nimensä Robert Plantin tekemän sanoituksen muotoonsajälkeen. ”The Song Remains the Same” olion yksi neljästä Pagen ja Plantin ripeästi tekemästä kappaleesta, joillejotka muodostavat koko levyn runko perustuuperustan. Bluesmaisen ja [[euforia|euforisen]] ”The Rain Songin” piti alun perin olla jatkoa samaan kappaleeseen kuin ”The Song Remains the Samen” jatkeSame”, mutta siitä tuli lopultane erillinenerotettiin raitatoisistaan, kun Plant kirjoitti ”The Overtureen”avauskappaleeseen erillisen sanoituksen. Kappale”The Rain Song” kuvastaakertoo ”rakkauden kevättä”keväästä”, ja sesiinä sisältääon John Paul Jonesin [[mellotron]]illa tekemäntekemä orkestraationorkestrointi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Led Zeppelin käytti musiikissaan kyseistä kosketinsoitintamellotronia. [[Folk]]riffejä sisältävä ”Over the Hills and Far Away” on avausraidan ”The Song Remains the Same” ohella Jimmy Pagen säveltämä, ja Robert Plantin sanoituksissa on [[aforismi|aforismeja]] ja arvoituksia. Kappale yhdistelee akustisiaakustista ja säköisiäsähköistä sävyjämusiikkia, mistä oli tullut yhtyeen tavaramerkki. A-puolen päättää spontaani [[funk]]parodia ”The Crunge”, jossa tavoitellaan [[James Brown]]in soundia. Solisti Plant laulaa sekaan myös pätkän [[Otis Redding]]in ”Mr. Pitifulia”. Kappaleen on sanottu kuvaavankuvastavan hyvin albumilta välittyvääsitä yhdessä tekemisen tuntuatunnetta, joka välittyy koko albumilta.<ref name="Davis/189–191">Davis 2005, s. 189–191.</ref><ref name="Wall/322">Wall 2008, s. 322.</ref>
B-puolen avaava rock-kappale ”Dancing Days” edustaa levynon raskaampaa materiaaliamusiikkia kuin edelliset. Se syntyi [[Bombay]]n-matkalla korvaan tarttuneen melodian pohjalta. ”D’yer Mak’erissa”Mak’er” osoittaa Led Zeppelin puolestaan osoitti kiinnostuksensakiinnostuneen [[reggae]]-musiikkiin,musiikista mikäajan edustihengen ajan henkeämukaan, sillä kyseinen tyylilajityyli oli tuolloin nousussanousemassa suosioon Englannissa. Toisin kuin ”The Crunge”, ”D’yer Mak’er” ei ole parodia,kuitenkaan parodiaa vaan uusi tulkinta reggaesta. Kappaleen nimennimi taustalla oli vanhaan vitsiin perustuvaon sanaleikki,: joka perustui kysymyksenkysymys ''Diddid you make her?'',eliäännetään ''D’yersamaan Mak’er'',tapaan samankaltaisuuteenkuin sanansana ''Jamaica'' ääntämisen kanssa. Synkkä ”No Quarter” on pitkälti John Paullähinnä Jonesin työstämä kappalesäveltämä, ja samallapahaenteisesti albuminsoiva ainoapiano apeaja laulusyntetisaattori tarkoituksellisentekevät pahaenteisinesiitä pianoineenalbumin jaainoan syntetisaattoreineensynkän laulun. Robert Plantin sanoitustekemät sanat käsitteleekäsittelevät ”[[viikingit|viikinkien]] kuolemanpartiota matkalla kohti saatanallista kohtaloa”. ”No Quarterin” työstäminenQuarteria” oli aloitettualettu tehdä studiossa jo noin kolme vuotta aiemmin, mutta vasta nyt se viimeisteltiin vasta nyt. Siitä muodostui konserttien kulmakivi ja Jonesin bravuuri. Päätöskappale ”[[The Ocean]]” on kitaravoittoinen kappale, jota yhtye oli soittanut [[encore]]na jo kauan ennen sen äänittämistälevyttämistä. Laulun nimi viittaa Plantin näkemykseen konserttien nuoresta, ”sekopäisestä” yleisöstä, joka keinui lavan edessä kuin vuorovesiaalto.<ref name="Davis/189–191"/><ref>Wall 2008, s. 322–323.</ref> ''Rolling Stone'' -lehden Gavin Edwardsin mukaan solisti Plant olisi kuitenkin omistanut kappaleen tyttärelleen. ”The Oceanin” lopussa on [[doo-wop]]-tyylinentyylistä taustalaulutaustalaulua.<ref name="super"/>
