Ero sivun ”Barenaked Ladies” versioiden välillä

'''Barenaked Ladies''' (usein lyhennetty '''BNL''' tai toisinaan '''BnL''') on [[kanada]]lainen [[vaihtoehtorock]] -yhtye, jonka tällä hetkellä muodostavat [[Jim Creeggan]], [[Kevin Hearn]], [[Ed Robertson]] ja [[Tyler Stewart]]. Yhtyeeseen kuului myöskuuluivat ennen myös Jimin veli [[Andy Creeggan]] sekä perustajajäsen [[Steven Page]], joka lähti yhtyeestä 2009 edistääkseen soolouraansa. Yhtyeen syntypaikka on [[Scarborough (Ontario)|Scarborough]], [[Ontario]].

Barenaked Ladiesin tunnetuimpia kappaleita ovat "One Week", "Pinch Me", "If I Had $1000000", "Brian Wilson", sekä [[Rillit_huurussa|Rillit Huurussa]] -sitcomin tunnusmusiikki. Yhtyeen tavaramerkkejä esiintyessään ovat humoristinen kiusoittelu laulujen välillä ja improvisoidut "rap-biisit" ja laulut.

Barenaked Ladies oli aluksi Ed Robertsonin ja Steven Pagen duo. Molemmat kävivät Churchill Heights -nimistä koulua. RobertsoninRobertson ollessaoli vasta neljännellä luokalla, ja (Page kävi viidennettäviidettä luokkaa). He eivät olleet ystäviä ennen kuin kohtasivat toisensa [[Peter Gabriel]]in keikalla, [[Harvey's]] -nimisessä ravintolassa. He alkoivat jutella ja huomasivat omaavansa monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Heistä tuli ystäviä, ja he kävivät yhdessä [[Bob Dylan]]in konsertissa ([[G.E. Smith]]in aikaan{{selvennä}}). Robertson kuvaili keikkaa kamalaksi ja tylsäksi. He alkoivat viihdyttää toisiaan, esittivät olevansa rock-kriitikkoja ja keksivät kommentteja Dylanin yhtyeestä. He myös miettivät erilaisia yhtyeiden nimiä;, joista yksi oli "Barenaked Ladies".

Näihin aikoihin Robertsonin oli tarkoitus esiintyä oman [[cover]]-yhtyeensä kanssa eräänlaisessa "yhtyeiden kamppailussa" [[Nathan Phillips Square]]lla. Yhtye kuitenkin hajosi ja unohti esiintymisen. Kun Robertson sai puhelinsoiton, (jossaossa haluttiin saada vahvistus esiintymisestä), viikkoa ennen show’ta, hän improvisoi ja sanoi yhtyeen nimen muuttuneen ja olevan nykyään "Barenaked Ladies". Tämän jälkeen Robertson soitti ystävälleen Stevenille ja kysyi haluaisiko tämä soittaa hänen kanssaan.

Robertson ja Page esiintyivät lokakuun 1. päivänä vuonna 1988, mutta eivät kilpailumielessä. Show meni hyvin, ja heidät pyydettiin lämmittelemään tunnettua paikallista yhtyettä nimeltä The Razorbacks tulevana viikonloppuna [[Horseshoe Tavern]]issa. Pojat kuitenkin jättivät sovitut harjoitukset väliin ja improvisoivat keikkasettinsä paikan päällä. Tämä ennakoi tulevaa Barenaked Ladiesin tavaramerkkiä, jonka yhtenä osana on keikalla improvisoidut laulut.

[[Barenaked Lunch]] (tunnetaan myös nimellä ''Pink Tape'') julkaistiin 1990, ja tällä kertaa mukana olivat myös veljekset Jim ja Andy Creeggan. Nauha oli masteroitu väärin ja soi liian nopeasti. Molemmista (Buck Naked ja Barenaked Lunch) on tullut keräilyharvinaisuuksia, sillä niistä on tehty vain muutama kopio.

Kuuden kuukauden jälkeen Andy lähti vaihto-oppilaaksi [[Ecuador]]iin. Tämä jätti yhtyeen rumpalin paikan tyhjäksi. Soittaessaan [[buckerBucker's]] -festivaalissafestivaalilla kesällä 1990 yhtye tapasi rumpalin nimeltä Tyler Stewart, joka tuli Andyn tilalle. Andyn ollessa poissa yhtye sai osakseen huomiota voittamalla samana vuonna kanadalaisen [[YTV]]:n saavutus-palkinnon. Andy tuli takaisin vuoden 1991 alussa ja huomasi Tylerin ottaneen hänen paikkansa. Tämä huolestutti Andya, mutta hän jatkoi kuitenkin yhtyeessä soittamalla koskettimia.

Silloisen kokoonpanon ensimmäinen julkaisu oli vuonna 1991 ilmestynyt demo nimeltä [[Yellow Tape]]. Yhtye kulutti siihen 2 000–3 000 dollaria ja lähetti kopion kaikille Kanadan levy-yhtiöille;. kaikkiKaikki kuitenkin torjuivat heidät. Yhtye päätti myydä kopiota keikoillaan ja he huomasivat sen myyvän hyvin. Sanan levitessä yhtyeestä ihmiset alkoivat kysellä kasettia paikallisista kaupoista. Kaupat pyysivät yhtyeeltä kopioita nauhasta, ja demosta tuli kaupallinen julkaisu. Kaupat levittivät sanomaa yhtyeestä, ja yhtyeen demosta tuli ensimmäinen [[indie]] -julkaisu yhtyeeltä. joka on saavuttanut platinamyynnin rajan (10 000 kpl) Kanadassa.

Barenaked Ladiesin ensimmäinen kokonainen albumi, kovasti odotettu [[Gordon]], ilmestyi vuonna 1992 ja oli suurmenestys Kanadassa. Albumi sisälsi joitakin yhtyeen tunnetuimpia kappaleita, kuten "Enid", "Be My Yoko Ono" ja "Brian Wilson" (nimi tulee [[Beach Boys|Beach Boy]] [[Brian Wilson]]in mukaan). Yhtyeen paistatellessa suosiossa Kanadassa, alkoialettiin myös [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] kiinnostua yhtyeestä.

Vuonna 1993 yhtye osoitti kunnioitustaan tekemällä tunnarintunnusmusiikin kanadalaiselle komediasarjalle nimeltä [[Royal Canadian Air Farce]].

Barenaked Ladies julkaisi kolmannen albuminsa [[Born on a Pirate Ship]] kvartettina vuonna 1996. Yhtye esiintyi omana itsenään yhdessä [[Beverly Hills 90210]] -jaksossa. Vuonna '971997 yhtye lähti kiertueelle mukanaan [[Kevin Hearn]]. Hearn oli alustavasti otettu mukaan soittamaan koskettimia vain tämän kiertueen ajaksi, mutta palkattiin kuitenkin yhtyeen täysipäiväiseksi jäseneksi. Yhtye nauhoitti ja julkaisi ensimmäisen livealbuminsa nimeltä [[Rock Spectacle]], joka myi kultaa Yhdysvalloissa. Tämän myötä yhtye tiesi, että heidän seuraava albuminsa voisi olla heidän mahdollisuutensa saada kunnolla julkisuutta Yhdysvalloissa.

PojatHe olivat oikeassa, sillä heidän seuraavaseuraavasta, vuonna 1998 julkaistusta albumista [[Stunt]]ista tuli (ja tulee pysymään) heidän suurin menestysmenestyksensä. Kun albumi julkaistiin, Kevin Hearnille todettiin [[leukemia]]. Lopulta hänelle tehtiin luuydinsiirto, ja hän vietti useita kuukausia Toronton sairaalassa toipumassa. Tällä välin koskettimissa tuurasivat [[Chris Brown]] ja Greg Kurstin. Hearnin toivuttua yhtyettä pyydettiin soittamaan TV-yhtiö [[FOX]]in Tv-sarjan [[Kukkulan kuningas|King of The Hill]]in soundtrackilla. Barenaked Ladies nauhoitti myös tunnarin PBS:sän lastenohjelmalle nimeltä [[Seven Little Monsters]].

[[Everything to Everyone]] julkaistiin 21. päivä lokakuuta 2003. Ensimmäinen single albumilta oli "Another Postcard (Chimps)". Toinen single "Testing 1, 2, 3" sai huomiota videon avulla, sillä biisistäkappaleesta ei tehty yksittäistä julkaisua. Albumi menestyi kuitenkin huonoiten yhtyeen uran aikana huolimatta positiivisista arvosteluista. Julkaisun myötä Barenaked Ladiesin sopimus [[Reprise Records]]in kanssa täyttyi, mutta yhtye ei tehnyt uutta sopimusta. Tämä teki yhtyeestä itsenäisen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992.

Tammikuussa 2005 yhtye nauhoitti pilottijakson varietee -TV-ohjelmaan, jonka alustava nimi oli "[[Barenaked Ladies Variety Show]]". FOX kuitenkin hylkäsi ohjelman lopullisesti. Heinäkuun 2. päivänä 2005 BNLyhtye otti osaa [[Live 8]] konserttiin [[Barrie]]ssa, Ontariossa.

Samana vuonna yhtyeBarenaked Ladies siirtyi studioon. Heillä oli nauhoitettavana 29 biisiäkappaletta. Marras- ja joulukuussa yhtye kuitenkin poistui studiosta kiertueelle.

Tammikuussa Barenaked Ladies palasi studiolle viimeistelemään nauhoitukset, jotka he aloittivatolivat aloittaneet edellisvuoden syksyllä. Epävarmoina siitä kuinka julkaista näin monta kappaletta, yhtye ilmoitti toukokuussa 2006 julkaisevansa yhden albumin nimellä [[Barenaked Ladies Are Me]], jonka jälkeen ilmestyi albumi [[Barenaked Ladies Are Men]]. Kyseinen albumi julkaistiin Yhdysvalloissa syksyllä 2006 Yhdysvalloissa , helmikuussa 2007 Kanadassa ja myöhemmin samana vuonna [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isossa-Britanniassa]].

'''Ensisijaiset albumit'''{{selvennä}}