Ero sivun ”Kikka” versioiden välillä

Ensimmäisen kerran Kikka esiintyi julkisesti Kevään sävelessä vuonna 1984 <ref>http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1507/kirsi-kikka-sir%C3%A9n</ref>. Tämä esiintyminen ei vielä nostanut nuorta laulajanalkua kansan tietoisuuteen. Samoihin aikoihin Kikalle suunniteltiin myös [[single]]ä, jolle olisi laitettu Kevään sävel -esiintymiskappale ”Edes yhden kerran” sekä toinen kappale "Taivaanrannan kulkija". Singlesuunnitelmat kuitenkin haudattiin, sillä Kikka ei tässä vaiheessa ollut levy-yhtiön mielestä ”tarpeeksi erottuva artisti”. Ennen uransa nousukiitoa Kikka esiintyi vielä suositussa [[Hittimittari]]-ohjelmassa, mutta jälleen ilman suurempaa huomiota. Ensilevytyksestä sovittiin Audiovoxilla vuonna 1987, ja samalla Kikka oli kyseisen levy-yhtiön ensimmäinen artisti. Seksikäs imago tai alkuvaiheessa sellaisen luonti oli Kikan itse hyväksymä asia. Monissa haastatteluissa hän toteaakin vain olevansa oma itsensä, eikä häntä pakotettu tekemään valintoja, joista ei itse pitänyt. Poikkeuksena on ensimmäisen albumin takakannen kuva, joka oli levy-yhtiön päätös. Kikka itse kertoo esimerkiksi pukeutuneensa nahka- ja kumivaatteisiin jo ennen varsinaisen uransa alkua. Kikka nousi suosioon viimein vuonna 1989 ilmestyneellä ”Mä haluun viihdyttää” -singlellään, jonka toisena puolena oli kappale "Ei kauniimpaa voi todella tietää". Singleä seurannutta samannimistä albumia (''[[Mä haluun viihdyttää]]'') myytiin lyhyessä ajassa yli 70&nbsp;000 kappaletta. ''[[Mä haluun viihdyttää]]'' -kappale voitti kaikki mahdolliset äänestykset, ja kappaleesta kuvattu musiikkivideo, joka aiheutti myös kohua nännivilautuksellaan, pyöri televisiossa toistuvasti. Tässä vaiheessa levy-yhtiön kanssa solmittiin sopimus, jonka mukaan levyjä tehdään niin monta kuin artisti haluaa tehdä. Valitsemastaan musiikkityylistä huolimatta Kikan kuuntelijoissa oli alusta asti myös hyvin paljon lapsia ja naisia.

 

 

Vuonna 1992 Kikka osallistui [[Suomen euroviisukarsinta 1992|euro­viisu­karsintoihin]] muttei päässyt finaaliin asti. Hänen unelmanaan oli päästä edustamaan Suomea euroviisuissa, mutta tämä toive ei koskaan toteutunut. Euroviisuhuuman jälkeen ilmestynyt [[Parhaat puoleni]] oli Kikan ensimmäinen kokoelma-albumi, jolla oli tosin mukana myös neljä uutta kappaletta: Kierrätä pyöritä mua, Painetta palloon, Parhaat puoleni ja Zoomaile mua. Euroviisuhuumassa levy myi vielä 37 000 kappaletta. Samalla se oli Kikan viimeinen albumi, jota myytiin kasettina, LP:nä ja CD:nä. Neljäs pitkäsoitto ilmestyi 1993, ja laman hengessä nimikkokappale oli "Käyrä nousemaan". Tämän lisäksi hitti saatiin kappaleesta "Tartu tiukasti hanuriin", jota Kikka ei itse olisi halunnut laulaa<ref>http://www.studio55.fi/irtiarjesta/artikkeli.shtml/1356016/ile-vainio-paljastaa-tata-harskia-kappaletta-kikka-ei-meinannut-suostua-laulamaan</ref>. Albumilla oli monia hitaita kappaleita, jotka eivät purreet yleisöön yhtä hyvin kuin hittikappaleet. Tämä olikin jonkinasteinen muutos edellisiin albumeihin verrattuna. Myös albumin kannet olivat hillitympiä ja naisellisempia. Tässä vaiheessa myös LP-levyt olivat jo osin poistuneet myynnistä, ja Kikka on arvellut tämän vaikuttaneen levymyyntiin. Toisaalta hän kertoo itse tuolla albumilla olleen eniten keikkaohjelmistossa säilyneitä kappaleita. Albumi jäi Kikan toiseksi viimeiseksi kultalevyksi. Vuonna 1994 ilmestyi viimeinen Kikka-albumi, jolla aiemmat tekijät olivat mukana. Kappaleiden lyriikat muuttuivat yleisesti vähemmän rohkeiksi, ja tarkoituksena oli pyrkiä enemmän perinteisen iskelmän suuntaan sanoituksessa. Sävellykset kyseisellä albumilla puolestaan ovat kuitenkin hyvin diskohtavia. Kultalevy jäi todella täpärälle; kultalevyrajaa laskettiin 20 000 kappaleeseen vuoden 1994 alusta, ja albumi myikin lähes tuon verran. Albumilla on mm. dueto [[Kari Tapio]]n kanssa sekä Jukka Virtasen sanoittama kappale. Kikka on kertonut kärsineensä ns. burn outista tuohon aikaan.