[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisessä maailmansodassa]] Ulmanis tuki latvialaisia pakolaisia auttaneita järjestöjä ja toimitti 1914−1915 ''Zeme''-nimistä lehteä. Vuonna 1917 hän oli mukana perustamassa [[Latvian maanviljelijöiden liitto]]a (''Latviešu Zemnieku Savienība'') ja nousi yhdeksi sen johtohahmoista. Vuodesta 1918 eteenpäin Ulmanis toimi Latvian itsenäisyyden puolesta ja maan julistauduttua itsenäiseksi 18. marraskuuta 1918 Ulmaniksesta tuli väliaikaisen hallituksen pääministeri. Tämän ohella hän toimi myös esimerkiksi sotaministerinä ja maatalousministerinä eri ajanjaksoina.<ref name="s. 1067" />
Ulmaniksen hallituksen piti kuitenkin paeta [[Riika|Riiasta]] [[LiepajaLiepāja]]an kommunistien vallattua kaupungin tammikuussa 1919. Pääasiassa saksalaiset ja virolaiset joukot löivät punaiset, ja saksalaiset ottivat haltuunsa Riian. Saksalaisjoukkojen komentaja [[Rüdiger von der Goltz]] yritti asettaa oman nukkehallintonsa [[Andrievs Niedra]]n johdolla Ulmaniksen hallinnon tilalle. Saksalaisten tarkoituksena oli vangita Ulmanis, mutta hänen onnistui paeta LiepajastaLiepājasta [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittialuksella]]. Lisäksi virolais-latvialaiset joukot löivät saksalaiset niin sanotussa [[Landeswehrin sota|Landeswehrin sodassa]] ja ottivat takaisin haltuunsa Riian 23. tammikuuta 1919. Ulmaniksen hallitus palasi kaupunkiin 8. kesäkuuta. Sota ei kuitenkaan ollut vieläkään ohitse, vaan latvialaiset joutuivat vielä puolustautumaan [[Pavel Bermondt-Avalov]]in joukkoja vastaan. Ulmanis haavoittui lokakuussa 1919 lievästi heitä vastaan käydyssä taistelussa. Tilanne rauhoittui kuitenkin nopeasti Bermondt-Avalovin joukkojen kukistamisen jälkeen. Ulmanis allekirjoitti hyökkäämättömyyssopimuksen [[Neuvosto-Venäjä]]n kanssa elokuussa 1920, ja samalla Venäjä tunnisti Latvian itsenäisyyden. Ulmanis toimi pääministerinä 18. kesäkuuta 1921 saakka.<ref name="s. 1067" />
