Kroatian sota alkoi voimistuvien aseellisten yhteenottojen sarjana jo vuonna 1990. Sodan moottorina toimi [[tshetnikitčetnikit|serbitshetnikkienserbičetnikkien]] lisääntynyt aktiivisuus, jota [[Jugoslavian liittoarmeija|liittoarmeija]] JNA tuki alusta pitäen. Huhtikuussa 1991 liittoarmeija koulutti ja aseisti serbejä avoimesti. Vuonna 1990 yhteenottoja sattui mm [[Pakrac]]issa, [[Plitvice]]ssä ja [[Borovo Selo]]ssa.<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref><ref>Lautela 1992, s 213, s 93</ref><ref name="SCR">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.scarlet.nl/~redbad/balkan/cause.html | Nimeke = Causes and Dynamic of the War in Croatia | Tekijä =Mladen Klemencic | Tiedostomuoto = HTML| Selite =2.1.4. The first armed conflicts | Julkaisu =Acta Geographica Croatica, Volume 28, 1-245 |Ajankohta =1993 | Julkaisupaikka =Zagreb | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref> [[Pakracin välikohtaus|Pakracissa taisteltiin]] poliisiaseman valvonnasta, ensi kertaa serbit kapinoivat Slavoniassa<ref>Lautela 1992, s 213</ref>. Kroaatit ajoivat poliisiaseman vallanneet serbit pois, minkä jälkeen liittoarmeija puuttui peliin serbejä tukien jääden "turvaamaan rauhaa", kuten oli jäänyt jo aiemmin Kninin alueella<ref name="lautela93"/>. [[Plitvicen välikohtaus|Plitvicen välikohtauksessa]] pääsiäisenä serbit valtasivat kansallispuiston, joka johti suureen kroaattipoliisin vastaiskuun ja yhden kroaattipoliisin kuolemaan. Armeija jäi nytkin paikalle<ref name="lautela93"/>. Huhtikuun alussa Vojislav Seseljin cetnikkejä liikkui Itä-Slavoniassa<ref>Lautela 1992, s 92</ref>.
Vasta 2. toukokuuta 1991 sattunut [[Borovo Selon välikohtaus]] oli vakava, siinä kuoli 12 kroaattipoliisia väijytykseen<ref name="lautela93"/> ja yli 20 haavoittui. Ensi kertaa sissejä oli tullut Serbiasta tappamaan<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref>. Samana päivänä Dalmatiassa kroaattimielenosoittajat murtautuivat serbien liikehuoneistoihin pahoinpitelemään, ryöstelemään ja särkemään paikkoja ilman kroaattipoliisin puuttumista tapahtumiin. Tapahtuma tietysti huomattiin Serbian televisiossa, ja lisäsi kansojen välistä jännitettä. Serbit tekivät pommi-iskuja muun muassa Dalmatiassa<ref>Korpiaho 1993, s. 45</ref>. Tästä huolimatta Osijekin pormestari, tohtori [[Zlatko Kramaric]] yritti monena yönä serbien tiesuluilla vakuuttaa aseistautuneille serbeille, ettei mikään vaara uhkaa heitä kroaattien taholta<ref>Korpiaho 1993, s 42</ref>.
