|
=== 1789 ===
Vuonna 1789 Marie Antoinetten tilanne vaikeutui, sillä kansan väittämän mukaan kuninkaan veliomat javeljet tuleva kuningas [[Ludvig XVIII]] olisivat esittäneetesittivät valtakunnan aatelisten kokoukselle asiakirjat, jotka todistivat kuninkaallisten lasten syntyneen ei-aviollisesta suhteesta. Liikkeellä olleet perättömät huhut kertoivat kuningattaren vetäytymisestä Val-de-Grâceen luostariin. Säätyvaltiopäivien avajaisissa 4. toukokuuta 1789 kuninkaalle ja Orleansin herttualle hurrattiin, mutta Marie Antoinette jäi ilman suosionosoituksia.<ref name="Haslip 257">Haslip s. 257.</ref>
Vain kuukautta myöhemmin kuningasperheen vanhin poika ja kruununperillinen Louis-Joseph menehtyi pitkän sairastelun jälkeen. Hänen hautajaisensa Saint-Denisin luostarissa pidettiin ilman juhlallisuuksia ylimääräisten kulujen välttämiseksi. Ajankohdan poliittiset tapahtumat eivät sallineet kuninkaalliselle perheelle kunnon suruaikaa.<ref name="Haslip 260">Haslip s. 260.</ref>
Järkyttyneenä prinssin kuolemasta ja hämmentyneenä valtiopäivien saamasta käänteestä kuningaspari antoi ajatuksissaan mahdollisuuden vastavallankumoukselle. Yritykset kukistaa kapina epäonnistuivat ja mellakoinnit laajenivat. Valtionvarainministeri Necker pyysi heinäkuussa vapautusta tehtävästään., ja Kansakansa tulkitsi eron kuninkaalliseksi määräykseksi. Kansalliskokouksen päätöksellä etuoikeutensa menettäneet aateliset aloittivat maastamuuton ja majoittuivat rajan taa [[Bryssel]]iin tai [[Koblenz]]iin. Kuningatar poltti tärkeitä papereitaan, ja ja vakuutti kuninkaan siitä, että pakeneminen Versaillesista maaseudulle tai ulkomaille oli paras ratkaisu. Tuntemattomasta syystä kuningaspari ei toteuttanut aietta vaan jäi Versailles'iin.<ref name="Barth 221">Barth s. 221.</ref> Kaiken lisäksi [[14. heinäkuuta]] [[1789]] jälkeen alkoi Pariisissa kiertää kädestä käteen muuan kielletty kirja. Kuningattaren suosikeilla on siinä keskeinen asema, ja kuningattaren päästä luvattiin palkkio. Häntä syytettiin aikomuksesta räjäyttää miina kansalliskokouksessa ja kutsua sotajoukot Pariisiin.
Lokakuun alussa paljastui taas uusi skandaali. Pariisiin majoitetun flanderilaisen rykmentin illanvietossa osoitettiin suosiota kuningattarelle. Kuningasvallan valkoiset kokardit olivat juhlavasti esillä, ja vallankumouksellisen lehdistön mukaan vallankumouksen trikolorikokardit tallattiin maahan. Pariisissa kuohahti, ja syynä olivat nämä vastavallankumoukselliset tapahtumat ja eritoten juhlien järjestäminen, vaikka kansa näki nälkää.<ref name="Haslip 283">Haslip s. 283.</ref>
5. Lokakuuta nälänhätään kyllästyneet Pariisin naiset järjestivät mielenosoitusmarssin Versaillesiin ja vaativat leipää perheilleen. Mielenosoituskulkueeseen liittyi myös useita aseistautuneita ranskalaiskaartien miehiä, jotka halusivat kostaa trikolorin häpäisemisen. Huhujen mukaan kuningatar aiottiin murhata mielenosoituksen aikana.<ref name="Haslip 285">Haslip s. 285.</ref>
Metsästysretkeltä palannut kuningas oli hämmentynyt nähdessään väkijoukot. Ministeriensä neuvosta hän suostui ottamaan vastaan neljän naisen lähetystön. Elintarpeiden jakaminen ihmisjoukolle aloitettiin välittömästi. Kuningasperhe aikoi paeta palatsin pihaan lähetetyillä vaunuilla, mutta väkijoukko esti tämän.<ref name="Liisberg 185">Liisberg s. 185.</ref> Marie Antoinettea vaadittiin parvekkeelle ja häntä osoiteltiin kivääreillä.<ref name="Octave 1">Octave 1. s. 164.</ref> Apuun rientänyt [[La Fayette]]n yli 15,000 miestä käsittävä kansalliskaarti rauhoitti mielenosoittajien liikehdintää ja toimitti kuningasperheen turvaan Tuilieries[[Tuileries]]'in vanhaan kaupunkipalatsiin Pariisissa.<ref name="Barth 222">Barth s. 222.</ref>
=== Perustuslaillinen monarkia ===
Ranskan kansalliskokous sääti [[10. lokakuuta]] [[1789]] valtiosääntöjä, ja jätti kuninkaalle vain vähän valtaa. Kuningasperhe jäi Tuileries'iiin kansan valvonnan ja tarkkailun alle. Vallankumouksen edetessä kirkon, kruunun ja maanpakolaisten tilukset anastettiin. Kuningasta sitoivat kansalliskokouksen päätökset, ja lakien hyväksymisestä tuli jatkuvasti kiistaa. Poliittiset klubit suunnittelivat radikaaleja toimenpiteitä kuninkaan joutuessa sivustakatsojaksi.<ref name="Barth 222">Barth s. 222.</ref>
Ranskan kansalliskokous (Assemblée nationale) sääti [[10. lokakuuta]] [[1789]] lain, jonka mukaan hallitsija eli kuningas olisi vain ''Ludvig, Jumalan armosta & valtion perustuslain mukaisesti, Ranskalaisten kuningas, olevien ja tulevien, tervehdys'' (Louis, par la grâce de Dieu & la loi constitutionelle de l’État, Rois des Français à tous présents et à venir, salut). Vastedes kuningasta sitoivat kansalliskokouksen päätökset, joskin lakien hyväksymisestä tuli jatkuvasti kiistaa. Useiden tutkijoiden mukaan Ludvig XVI määriteltiin Ranskan kuninkaaksi kuitenkin vasta [[3. syyskuuta]] [[1791]] säädetyn perustuslain perusteella. Tämän perustuslain Ludvig hyväksyi allekirjoituksellaan [[13. syyskuuta]]. Seuraavana päivänä kuningas vannoi uskollisuutta uudelle, hänen valtansa vieneelle perustuslaille. Muutos oli suuri verrattuna aiempaan hallituskäytäntöön, jonka mukaan kuningas oli voinut tehdä päätöksiä vapaasti. Tästä lähtien kuninkaan valtaoikeudet olivat tarkoin perustuslain säätelemät, eikä hän enää hallinnut valtakuntaa jumalaisen oikeutuksen perusteella.
Vuoden 1790 alussa Marie Antoinetten elämä Tuileries'sa kävi niin sietämättömäksi, että hän oli valmis pakenemaan. Kaikki monarkiaa kannattavat tiesivät, ettei se voisi säilyä Pariisissa. Kuningas oli enää "ranskalaisten kuningas" aiemman Ranskan ja Navarron kuninkaan sijaan. Hän ei pystynyt estämään ''Livres des Comptes'' (Punainen kirja) julkaisemista; kirja sisälsi kaikki hovin kulut ja vuosien takaiset yksityiskohtaiset tiedot suosikeille maksetuista lahjoista ja palkkioista. Kuningas salli roskalehdistön ruotia kuningattaren lahjoituksia ystävilleen. Marie Antoinette itse sulkeutui huoneistoonsa eikä suostunut tapaamaan muita kuin lapsiaan.<ref name="Haslip 305-306">Haslip s. 305-306.</ref>
Marie-Antoinette ja Ludvig XVI olivat päättäneet pyytää apua muiden maiden hallitsijoilta, Espanjan [[Kaarle IV (Espanja)|Kaarle IV:ltä]] ja Marie-Antoinetten veljeltä keisari [[Joosef II|Joosef II:lta]]. Melko läheistä sukua ollut Espanjan kuningas vastasi vältellen, ja [[20. helmikuuta]] [[1790]] keisari Joosef II kuoli. Historioitsijat ovat ulkomaisen avun kutsusta hyvinkin erimielisiä, ja luultavasti kyseessä oli pelkkä tarina, joka muuttui vähitellen tosiasiaksi. Kenraali La Fayette suositteli kuningattarelle kylmästi avioeroa. Toiset puhuivat peitellyin sanankääntein aviorikoksesta, joka olisi tapahtunut kuningattaren suhteessa Harvialan herraan, ruotsalaiseen ylhäisaateliseen kreivi von Ferseniin.
Marie-Antoinetten ja Ludvig XVI:n kerrotaan pyytäneen apua muiden maiden hallitsijoilta, Espanjan [[Kaarle IV (Espanja)|Kaarle IV:ltä]] ja Marie-Antoinetten veljeltä keisari [[Joosef II|Joosef II:lta]]. Espanjan kuningas vastasi pyyntöön vältellen, ja Joosef II puolestaan kuoli helmikuussa 1790. Eniten Marie Antoinette luotti veljeensä [[Leopold II (keisari)|Leopold II:een]], josta oli tullut Itävallan uusi keisari, ja jonka takana oli 10.000 itävaltalaisen sotajoukko. Keisari kiersi lähettämässään kirjeessä taitavasti kuningattaren avunpyynnöt, ja kertoi, ettei halunnut ärsyttää toimillaan [[Preussi]]a eikä [[Englanti]]a.<ref name="Haslip 320">Haslip s. 320.</ref> Vuoden 1791 alussa Kuningatar kutsuttiin Kommuunin kuultavaksi, koska hänen yrityksensä hankkia tukea Itävallan keisarilta olivat tulleet ilmi ja todistivat "itävaltalaisen komitean" olemassaolosta ja kuningattaren halun myydä isänmaa itävaltalaisille.
Breteuil ehdotti vuoden [[1790]] lopulla pakenemista. Ajatuksena oli lähteä [[Tuileries'n palatsi|Tuileries]]in linnasta ja päästä Montmédyn linnoitukseen, joka oli lähellä rajaa. Kuningatar jäi yhä enemmän yksin, varsinkin vuoden 1790 lokakuun jälkeen, jolloin Mercy-Argenteau on lähtenyt Ranskasta uuteen asemapaikkaansa Alankomaihin. Myös Itävallan uusi keisari [[Leopold II (keisari)|Leopold II]], yksi Marie-Antoinetten veljistä, kiersi taitavasti kuningattaren avunpyynnöt, sillä filosofisena monarkkina<!--Olisikohan tälle jokin muu käännös?--> hän suositteli sisartaan hyväksymään pelin säännöt ja uuden perustuslain.
Yhteistyössä Marie Antoinetten suosikin Ruotsalaisen kreivi Von Ferselin kanssa diplomaatti parooni de Breteuil organisoi kuningasperheen paon alkukesästä 1791. Fersel hankki entisten rakastajattariensa avulla suuret matkavaunut kuljettamaan kuningasperhe turvaan ulkomaille.<ref name="Haslip 318">Haslip s. 318.</ref> Matkan oli tarkoitus suuntautua itään, missä odotti kuningasmielisiä joukkoja. Valepuvuissa matkustaneen kuningasperherheen matka pysäytettiin [[Varennes]]'in kaupungissa.<ref name="Haslip 326">Haslip s. 326.</ref>
Kuningatar kutsuttiin Kommuunin kuultavaksi, koska Mercy-Argenteaun kirje kuningattarelle oli paljastunut [[7. maaliskuuta]]. Tätä pidettiin skandaalina ja todisteena ”itävaltalaisen komitean” olemassaolosta ja kuningattaren halusta myydä isänmaa itävaltalaisille. 20. kesäkuuta käynnistyi epäonninen pakomatka, joka päättyi seuraavana päivänä pidätykseen Varennes-en-Argonnessa, rajan läheisyydessä sijaitsevassa kylässä Lothringenin alueella. Kuningaspari tunnistettiin, ja pakomatka päättyi. Pidätetyt joutuivat palaamaan Pariisiin.
=== Varennesin jälkeen ===
[[Tiedosto:Duplessi-Bertaux - Arrivee de Louis Seize a Paris.png|thumb|left|250px|Kuningas ja kuningatar palaavat Pariisiin Varennesin-karkumatkalta.]]
Kerrotaan,Varennesin ettäjälkeen palattuaankuningaspari Tuileries'n linnaan kuningatar peiliin katsoessaan huomasi ihmeekseen, että hänen valkoiset hiuksensa olivat muuttuneet harmaiksi. Kuninkaalliset joutuivatjoutui perustuslakia säätävän kokouksen delegaation kuulusteluun. Ludvig XVI vastasi vältellen. Julkisuuteen päässeet vastaukset synnyttivätvuosivat skandaalin,julkisuuteen ja kuningashänet vaadittiin pantavaksi viralta. Marie-Antoinette tapasi salaa Barnaven[[Antoine Barnave]]n, joka oli hallituksen ja parlamentin jäsen ja joka halusi kuninkaan suostuvan perustuslaillisen monarkin rooliin. 13. syyskuuta Ludvig XVI hyväksyi perustuslain. Sen jälkeen 30. syyskuuta perustuslain luonut kokous hajaantui, ja tilalle tuli lakia säätävä kokous. Samaan aikaan kiersi huhujahuhut monarkistien vastatoimista lähtivät liikkeelle, ja ensimmäiselle sijalle oli huhuissa päässyt Itävalta. KansalaistenMarie mieletAntoinette nousivatei kuningatartanähnyt vastaan.syytä Vallankumouksellisetpysyä pamfletituskollisena jaRanskalle lehdetkoska luonnehtivatoli häntäollut ”naishirviöksi”pitkään taiparjattu ”Rouvaitävaltalaisuudestaan. Vedoksi”,Hän japaljasti häntäRanskan syytettiinvihollisille halustaAlankomaita vastaan hukuttaasuunnatun pääkaupunkihyökkäyksen vereensuunnitelmat. Huhtikuussa [[1792]] Ranska julisti sodan [[Preussi]]lle.<ref name="Barth 223">Barth s. 223.</ref>
10. elokuuta tapahtui kansannousu. [[Tuileries]]'n linnaan tehtiin rynnäkkö. Kuninkaan piti hakea turvaa kansalliskokoukselta, joka äänesti hänen tehtävänsä väliaikaisesta lakkauttamisesta ja hänen sulkemisestaan Feuillantsin luostariin. Seuraavana päivänä koko kuningasperhe kuitenkin siirrettiin [[Temple]]n vankilaan. [[syyskuun murhat|Syyskuun murhien]] aikana [[Marie-Louise de Savoie-Carignan|Lamballen ruhtinatar]], joka oli kuningattaren hyvä ystävätär ja siten myös vertauskuvallinen uhri, murhattiin raa’asti ja hänen päätään kannettiin seipään nenässä Marie-Antoinetten ikkunoiden ohi. Vähän myöhemmin konventti julistikin kuninkaallisen perheen panttivangiksi.
| 