Ero sivun ”Ympäristövaikutusten arviointimenettely” versioiden välillä

{{LAE}}'''Ympäristövaikutusten arviointimenettely''' ('''YVA''') on lakiin ja asetukseen pohjautuva ennaltaehkäisevän [[ympäristöpolitiikka|ympäristöpolitiikan]] mukainen menettely, jossa selvitetään järjestelmällisesti kohteena olevan hankkeen ympäristövaikutukset, toteuttamisvaihtoehdot ja haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuudet sekä eri osapuolten kannat niihin.<ref name="Pölönen-s1"/><ref name="YVAL"/><ref name="YVAA"/> YVA-menettelyn läpikäyminen voi olla esimerkiksi rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä, mutta se ei itsessään ole lupaprosessi. Yksi YVA-menettelyn tavoitteista on saada suunnitellun hankkeen vaikutusalueen asukkaat osallistumaan ympäristölliseen päätöksentekoon. YVA-menettelyn vaativat hankkeet määritellään joko lakisääteisessä hankeluettelossa tai tapauskohtaisesti.

Arviointimenettely alkaa arviointiohjelman laatimisella yhteysviranomaiselle. Ympäristövaikutukset on selvitettävä, ennen kuin aloitetaan hankkeen toteutus, niiltä osin kuin vaikutuksia saattaa olla.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940468#L2P7 Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994/); 2 luku 7 §]</ref>. Hankkeen suunnittelija tekee arviointiohjelman, joka sisältää muun muassa tietoja hankkeesta, erilaisia toteutusvaihtoehtoja, aikataulut ja kuvauksia ympäristöstä.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060713#L3P9 Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006); 3 luku 9 §]</ref> Myös hankkeen toteuttamatta jättäminen, eli nollavaihtoehto pitää sisällyttää tarkasteltavaksi vaihtoehdoksi.<ref>Ekroos et al s. 274.</ref>. Arviointiohjelma on toimitettava mahdollisimman aikaisessa suunnitteluvaiheessa viranomaiselle, joka huolehtii sen tiedottamisesta julkisesti ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa siihen.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940468#L2P8 Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994); 2 luku, 8 §] Finlex</ref> Yksi tavoitteista onkin lisätä asukkaiden mahdollisuuksia [[Joukkouttaminen|osallistua ja siten vaikuttaa]] suunnitteluun.<ref>[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1499&lan=fi Hankkeiden YVA-menettely]. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö.</ref><ref>[http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9507-2 Strauss, H., 2011: For the Good of Society : public participation in the siting of nuclear and hydro power projects in Finland] Väitöskirja Oulun yliopistolle. oulu.fi {{en}}</ref> Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi yleisötilaisuutena, jossa asukkaat ja asiantuntijat pääsevät keskustelemaan toistensa kanssa. Tällöin myös asiantuntija saa tietää enemmän kohteestaan.

Yhteysviranomainen antaa lausunnon myös varsinaisesta ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Tässä lausunnossa se esittää mm.muun muassa oman arvionsa arviointimenettelyn ja -selostuksen riittävyydestä ja laadusta. {{Lähde||25. huhtikuuta 2015|vuosi=2015}} Menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa kaikista lausunnoista ja selostuksista tehdyn yhteenvedon hankkeesta vastaavalle ja tarpeellisille tahoille.

Ympäristövaikutusten arviomenettelyä vaativat hankkeet määritellään valtioneuvoston antaman YVA-asetuksen 2. luvussa. Tämän luvun 6. pykälä kuvaa hankkeet, joissa tulee aina toteuttaa YVA-menettely. <ref name="YVAA-P6">[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060713#L2 Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006); 2. luku 6-7 §]</ref>

Yhdysvallat oli ensimmäinen valtio, jossa ympäristövaikutusten arviointimenettely otettiin käyttöön ympäristöpolitiikan toteuttamisen välineeksi. Keskeisin YVA:a määritellyt säädös oli vuonna 1970 voimaan tullut ''National Environmental Policy Act'' (NEPA). NEPA pyrki sovittamaan yhteen ympäristöön vaikuttavien hankkeiden taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia intressejä. Lailla pyrittiin kestävään kehitykseen. Lähestymisen hyödyt ymmärrettiin ja YVA-menettely omaksuttiin nopeasti useissa muissa maissa (mm. Kanada 1973, Uusi-Seelanti ja Kolumbia 1974, Länsi-Saksa ja Ranska 1976). <ref name="YVA-historiaa"/>

Rajat ylittävää ympäristöyhteistyötä varten laadittiin YK:ssa 1990-luvulla niin sanottu Espoon sopimus (Convention on Environmental Impact Assessment in a Transboundary Context), jonka perusteella on naapurivaltiolle ilmoitettava suunnitteilla olevista hankkeista, joilla voi olla haitallisia ympäristövaikutuksia myös naapurivaltiossa. Sopimuksen ensimmäinen versio tuli voimaan 10. syyskuuta 1997.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.unece.org/env/eia/eia.html|nimeke = Introduction to Espoo Convention|julkaisu = |julkaisija = Euroopan talouskomissio|viitattu = |tekijä = |ajankohta = }}</ref><ref name=":0" />