Ero sivun ”Kaunokirjallisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kirjoitus virhe, teksti on nyt yhtenäisempää |
→Kaunokirjallisuuden lajit: muotoilu |
||
Rivi 14:
Muiden taiteiden tavoin kaunokirjallisuus muuttaa jatkuvasti muotoaan ja pyrkii kaatamaan teoreetikkojen luomia raja-aitoja, joten minkäänlaiset määrittelyt eivät ole täysin aukottomia. Varsinkin kertomakirjallisuuden ja runouden välisellä raja-alueella sijaitsevia lyyristä proosaa ja proosarunoa on usein hankalaa erottaa toisistaan.
[[Epiikka|Kertomakirjallisuutta]] eli epiikkaa (eepokset, [[proosa]]) on kertova teksti, jonka aiheena ovat kuvitteelliset tapahtumat, joskin yhtymäkohtia todellisiin tapahtumiin saattaa olla. Aiheena olevia tapahtumia kutsutaan [[juoni|juoneksi]]. Myös [[suullinen perinne|suullista tarinaperinnettä]] (niin sanottuja suullisia tekstejä) voidaan pitää kertomakirjallisuutena, mutta vanhinta kirjoitettua kertomakirjallisuutta ovat [[eepos|eepokset]], laajat kertomukset myyttisistä sankareista. Eepokset olivat useimmiten runomittaisia, mutta kuitenkin selvästi kertovia. Tärkeitä esikuvia ja edeltäjiä nykyiselle proosamuotoiselle kertomakirjallisuudelle olivat myös filosofinen kirjallisuus (esimerkiksi [[Platon]]in dialogit) ja muinainen historiankirjoitus. Nykykertomakirjallisuus jaetaan pituuden mukaan [[novelli|novelleihin]] ja [[romaani|romaaneihin]]. Novellit ja romaanit ovat [[proosa]]a.▼
===Runous===
▲Kertomakirjallisuutta on kertova teksti, jonka aiheena ovat kuvitteelliset tapahtumat, joskin yhtymäkohtia todellisiin tapahtumiin saattaa olla. Aiheena olevia tapahtumia kutsutaan [[juoni|juoneksi]]. Myös [[suullinen perinne|suullista tarinaperinnettä]] (niin sanottuja suullisia tekstejä) voidaan pitää kertomakirjallisuutena, mutta vanhinta kirjoitettua kertomakirjallisuutta ovat [[eepos|eepokset]], laajat kertomukset myyttisistä sankareista. Eepokset olivat useimmiten runomittaisia, mutta kuitenkin selvästi kertovia. Tärkeitä esikuvia ja edeltäjiä nykyiselle proosamuotoiselle kertomakirjallisuudelle olivat myös filosofinen kirjallisuus (esimerkiksi [[Platon]]in dialogit) ja muinainen historiankirjoitus. Nykykertomakirjallisuus jaetaan pituuden mukaan [[novelli|novelleihin]] ja [[romaani|romaaneihin]]. Novellit ja romaanit ovat [[proosa]]a.
[[Runous|Runoutta]] eli lyriikkaa on alun perin liittynyt [[musiikki]]in ja [[tanssi]]in. Runoja (kuten eeppisiä runoelmiakin) laulettiin, ja sana lyriikka viittaakin musiikkiesityksissä käytettyyn soittimeen, [[lyyra (soitin)|lyyra]]an. Vanhinta säilynyttä lyriikkaa on [[Antiikin Kreikan kulttuuri|antiikin Kreikan]] runous, jolla oli tärkeä asema uskonnonharjoituksessa. Vähitellen runous maallistui ja uskonnollisen runouden rinnalle syntyi tunteita ilmaisevia rakkaus-, suru- ja kehtolauluja.▼
▲Runous on alun perin liittynyt [[musiikki]]in ja [[tanssi]]in. Runoja (kuten eeppisiä runoelmiakin) laulettiin, ja sana lyriikka viittaakin musiikkiesityksissä käytettyyn soittimeen, [[lyyra (soitin)|lyyra]]an. Vanhinta säilynyttä lyriikkaa on [[Antiikin Kreikan kulttuuri|antiikin Kreikan]] runous, jolla oli tärkeä asema uskonnonharjoituksessa. Vähitellen runous maallistui ja uskonnollisen runouden rinnalle syntyi tunteita ilmaisevia rakkaus-, suru- ja kehtolauluja.
Runouden perusmuotona pidetään minä-muotoista yksilökohtaisia tuntemuksia ilmaisevaa runoa, jota kutsutaan keskeis- tai [[keskuslyriikka|keskuslyriikaksi]]. Runon puhujaa sanotaan lyyriseksi minäksi. Muita runon muotoja ovat [[balladi]] ja romanssi, jotka voivat rakentua juonen varaan ja käsittää laajoja kertomuksia. Runous oli pitkään länsimaisessa kirjallisuudessa proosaa arvostetumpi ja luetumpi kirjallisuudenlaji, mutta se menetti asemansa muutamien viime vuosisatojen aikana. Myös laululyriikka kuuluu runouden piiriin.
===Draamakirjallisuus===
▲Draamakirjallisuus on kirjoitettu esitettäväksi, ei ainoastaan luettavaksi. Perinteinen esitysmuoto on ollut [[teatteri]], mutta nykytekniikka on tuonut lisää mahdollisia kanavia, joihin jokaiseen kuuluvat hyvin erilaiset [[dramaturgia|dramaturgiset]] painotukset. Draaman päälajit ovat antiikin Kreikassa syntyneet [[tragedia]] ja [[komedia]], jotka kuitenkin ovat myöhemmässä teatteri-ilmaisussa sekoittuneet. Modernimpia suuntauksia ovat muun muassa [[absurdismi|absurdi]] teatteri, jossa leikitellään katsojan odotuksilla.
== Lähteet ==
| |||