Ero sivun ”Houses of the Holy” versioiden välillä

Lehdistössä negatiivisen vastaanoton saaneen ''[[Led Zeppelin III]]'' -albumin (1970) jälkeen yhtye oli marraskuussa 1971 julkaissut albumin ''[[Led Zeppelin IV]]''. Se menestyi kaupallisesti hyvin ja sai edeltäjäänsä parempia arvosteluja. Albumin on sanottu luoneen suuntaviivat sekä silloiselle että myöhemmälle [[heavy metal]]ille.<ref>Draper 2008, s. 91.</ref> Vuoden loppu meni yhtyeen Britannian-kiertueella.<ref>Draper 2008, s. 93.</ref>

Vuoden 1972 kiertueen oli määrä alkaa [[Singapore]]sta, mutta viranomaiset eivät päästäneet yhtyeen jäseniä maahan pitkien hiusten vuoksi. Lopulta yhtye kiersi helmikuussa [[Australia]]a ja [[Uusi-Seelanti|Uutta-Seelantia]].<ref>Draper 2008, s. 97.</ref> Kiertueen jälkeen kitaristi [[Jimmy Page]] ja solisti [[Robert Plant]] kävivät [[Intia]]ssa ja soittivat paikallisten muusikoiden kanssa, minkä on katsottu vaikuttaneen tulevan albumin äänimaailmaan, erityisesti kappaleeseen ”The Song Remains the Same”. Esimerkiksi Page oli jo pitkään suunnitellut länsimaisen ja intialaisen musiikin yhdistämistä.<ref name="Draper/98">Draper 2008, s. 98.</ref>

Kesäkuussa 1972 Led Zeppelin kiersi [[Kanada]]a ja Yhdysvaltoja. Yhtyeen manageri [[Peter Grant]] vaati, että yhtyeen on saatava konserttien tuotoista 90 prosenttia, koska liput myytiin Led Zeppelinin nimellä. Aikaisemmin, 1950–60-luvuilla tulot oli jaettu promoottorin ja esiintyjän kesken puoliksi. Uuden sopimuksen myötä Led Zeppelin ansaitsi kiertueista enemmän kuin mikään muu yhtye siihen mennessä.<ref name="Draper/98"/> Lokakuussa oli vuorossa toinen [[Japani]]n-kiertue.<ref>Draper 2008, s. 100.</ref> Vuodenvaihteen 1972–73 Britannian-kiertue oli puolestaan yhtyeen siihen asti laajin. Kiertueeseen kuului 24 konserttia, ja sen 120&nbsp;000 lippua myytiin loppuun neljässä tunnissa.<ref name="Draper/102">Draper 2008, s. 102.</ref> Maaliskuussa 1973, juuri ennen albumin ilmestymistä, yhtye esiintyi Skandinaviassa ja Manner-Euroopassa. Yleisö otti tulevan albumin kappaleet hyvin vastaan, mikä sai yhtyeen vakuuttuneeksi siitä, että ''Houses of the Holy'' olisi suuri menestys.<ref name="Davis/211">Davis 2005, s. 211.</ref>

{{sitaatti|He olivat loistavia, innostavia, ihmeellisiä. [...] Yleinen fiilis oli loistava. Muistan hyvin näyn, joka avautui äänitysrekan ovista. He kaikki tanssivat nurmikolla ”Dancing Daysin” ottoa kuunnellessaan. Robert, Bonzo, Jonesy ja Jimmy tanssivat vierekkäin vihreällä nurmikolla ja juhlivat tuota uskomatonta juttua, jonka olivat juuri tehneet.|Eddie Kramer, äänittäjä<ref name="Davis/187">Davis 2005, s. 187.</ref>}}

Suurin osa albumin kappaleista äänitettiin Stargrovesissa: ”The Song Remains the Same”, ”The Rain Song”, ”Over the Hills and Far Away”, ”Dancing Days”, ”D’yer Mak’er” ja ”The Ocean”. Saman liikkuvan studion avulla äänitettiin myös ”The Crunge” [[Headley Grange]]ssa sekä ”No Quarter” erikseen Island-studioilla. Kramer äänitti kaikki kappaleet tammi- ja elokuun 1972 välisenä aikana.<ref name="kansi">Led Zeppelin: ''Houses of the Holy'' -CD-levyn kansilehti (Atlantic 7567-82639-2)</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ledzeppelin.ru/alb/a_Houses_Of_The_Holy.htm| Nimeke = Bcë o Led Zeppelin| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = ledzeppelin.ru| Viitattu = 16.5.2012}} {{en}}</ref> Kun Led Zeppelinin jäsenet kuuntelivat nauhoja [[Lontoo]]n Olympic-studioilla, he huomasivat, ettei äänimaailma ollutkaan ollut Stragrovesissa yhtä hyvä kuin Headley Grangen vanhassa talossa, missä yhtyeen kaksi edellistä albumia oli äänitetty. Niinpä uudelleenmiksaukseen Olympic-studioilla ja [[New York]]in [[Electric Lady Studios|Electric Lady]] -studioilla kului kuukausikaupalla aikaa.<ref name="kansi"/><ref name="Davis/191">Davis 2005, s. 191.</ref> Miksaajina Olympic-studioilla toimivat Andy Johns ja Keith Harwood ja Electric Ladyssa albumin äänittänyt Eddie Kramer.<ref name="kansi"/>

''Houses of the Holylla'' Led Zeppelin teki mahdollisesti suurimman tyylinmuutoksen levytysurallaan.<ref name="Draper/102"/> Albumi on äänimaailmaltaan kirkkaampi ja elävämpi kuin aiemmat Led Zeppelin -albumit,<ref name="Wall/321"/> eikä siinä ole niinkään kyse täydellisyyden tavoittelusta, vaan ”revittelystä” ja hauskanpidosta. Neljän ensimmäisen albumin ylevyys ja mahtipontisuus on väistynyt. Onkin sanottu, että tällä levyllä esiintyy yhtye, joka ”tekee juuri niin kuin haluaa”.<ref>Wall 2005, s. 323–324.</ref> [[Blues]] ja heavy rock ovat yhä läsnä, mutta eivät yhtä hallitsevia kuin ennen. Yhtye kokeilee esimerkiksi funkia ja reggaeta kappaleissa ”The Crunge” ja ”D’yer Mak’er”, ja John Paul Jonesin säveltämä ”No Quarter” on tunnelmaltaan ennenkuulumaton yhtyeen uralla.<ref name="Draper/102"/>

Avausraita ”The Song Remains the Same” on albumin kunnianosoitus [[maailmanmusiikki|maailmanmusiikille]]. Lukuisat kerrostetut kitarat sekä Robert Plantin korkea laulu luovat siihen huomattavan [[intialainen musiikki|intialaislaistyylisen]] vaikutelman. Jimmy Page oli luonut kappaleen aluksi instrumentaaliksi ja antanut sen nimeksi ensin ”The Overture” ({{k-fi|alkusoitto}}) ja sitten ”The Campaign”, kunnes Plantin sanoitusten myötä päätyi lopulliseen muotoonsa. ”The Song Remains the Same” oli yksi neljästä Pagen ja Plantin ripeästi tekemästä kappaleesta, joille koko levyn runko perustuu. Bluesmaisen ja [[euforia|euforisen]] ”The Rain Songin” piti alun perin olla ”The Song Remains the Samen” jatke, mutta siitä tuli lopulta erillinen raita, kun Plant kirjoitti ”The Overtureen” erillisen sanoituksen. Kappale kuvastaa ”rakkauden kevättä”, ja se sisältää John Paul Jonesin [[mellotron]]illa tekemän orkestraation. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Led Zeppelin käytti musiikissaan kyseistä kosketinsoitinta. [[Folk]]riffejä sisältävä ”Over the Hills and Far Away” on avausraidan ”The Song Remains the Same” ohella Jimmy Pagen säveltämä ja Robert Plantin sanoituksissa on [[aforismi|aforismeja]] ja arvoituksia. Kappale yhdistelee akustisia ja säköisiä sävyjä, mistä oli tullut yhtyeen tavaramerkki. A-puolen päättää spontaani [[funk]]parodia ”The Crunge”, jossa tavoitellaan [[James Brown]]in soundia. Solisti Plant laulaa sekaan myös pätkän [[Otis Redding]]in ”Mr. Pitifulia”. Kappaleen on sanottu kuvaavan hyvin albumilta välittyvää yhdessä tekemisen tuntua.<ref name="Davis/189–191">Davis 2005, s. 189–191.</ref><ref name="Wall/322">Wall 2008, s. 322.</ref>

B-puolen avaava rock-kappale ”Dancing Days” edustaa levyn raskaampaa materiaalia. Se syntyi [[Bombay]]n-matkalla korvaan tarttuneen melodian pohjalta. ”D’yer Mak’erissa” Led Zeppelin puolestaan osoitti kiinnostuksensa [[reggae]]-musiikkiin, mikä edusti ajan henkeä, sillä kyseinen tyylilaji oli tuolloin nousussa Englannissa. Toisin kuin ”The Crunge”, ”D’yer Mak’er” ei ole parodia, vaan uusi tulkinta reggaesta. Kappaleen nimen taustalla oli vanhaan vitsiin perustuva sanaleikki, joka perustui kysymyksen ''Did you make her?'', eli ''D’yer Mak’er'', samankaltaisuuteen sanan ''Jamaica'' ääntämisen kanssa. Synkkä ”No Quarter” on pitkälti John Paul Jonesin työstämä kappale, ja samalla albumin ainoa apea laulu tarkoituksellisen pahaenteisine pianoineen ja syntetisaattoreineen. Robert Plantin sanoitus käsittelee ”[[viikingit|viikinkien]] kuolemanpartiota matkalla kohti saatanallista kohtaloa”. ”No Quarterin” työstäminen oli aloitettu studiossa jo noin kolme vuotta aiemmin, mutta vasta nyt se viimeisteltiin. Siitä muodostui konserttien kulmakivi ja Jonesin bravuuri. Päätöskappale ”[[The Ocean]]” on kitaravoittoinen kappale, jota yhtye oli soittanut [[encore]]na jo kauan ennen sen äänittämistä. Laulun nimi viittaa Plantin näkemykseen konserttien nuoresta, ”sekopäisestä” yleisöstä, joka keinui lavan edessä kuin vuorovesiaalto.<ref name="Davis/189–191"/><ref>Wall 2008, s. 322–323.</ref> ''Rolling Stone'' -lehden Gavin Edwardsin mukaan solisti Plant olisi omistanut kappaleen tyttärelleen. ”The Oceanin” lopussa on [[doo-wop]]-tyylinen taustalaulu.<ref name="super"/>

''Houses of the Holyn'' kannen suunnitteli [[Hipgnosis]]-yhtiön taiteilija [[Aubrey Powell (taiteilija)|Aubrey Powell]]. Siinä on yksitoista takaviistosta kuvattua alastonta esiteini-ikäistä lasta kipuamassa ylös kukkulan rinnettä. Powell suunnitteli kannen sen jälkeen, kun Jimmy Page oli hylännyt Powellin yhtiökumppanin [[Storm Thorgerson]]in luomuksen, jossa oli kuvattuna tennismaila sähköisenä hohtavalla vihreällä tenniskentällä. Page oli suuttunut ja lopettanut yhteistyön Thorgesonin kanssa, kun tämä oli kertonut, että kuvan maila ({{k-en|racquet}}) on sanaleikki sanan ''racket'' ({{k-fi|melu}}) kanssa. Page katsoi Thorgesonin vihjaavan Led Zeppelinin musiikin olevan ”[[melu]]a”.<ref name="Wall/320–321">Wall 2008, s. 320–321.</ref>

Aubrey Powell, joka ei ollut kuullut albumin musiikkia, teki tulevasta kannesta kaksi erilaista suunnitelmaa. Niistä toinen olisi vaatinut kuvausmatkaa [[Peru]]un ja toinen [[Pohjois-Irlanti]]in [[Giant’s Causeway]] -nimiselle [[basaltti]]kivimuodostelmalle. Tämä suunnitelma, joka perustui [[Arthur C. Clarke]]n vuonna 1953 julkaistun romaanin ''[[Lapsuuden loppu (romaani)|Lapsuuden loppu]]'' loppuhuipennukseen, valittiin lopulliseksi kansikuvaksi. Vaikka suunnitelma kävi hyvin kalliiksi, Led Zeppelinin manageri Peter Grant ilmoitti, ettei rahasta tarvitse kantaa huolta. Hän kustansi lentoliput Pohjois-Irlantiin itselleen, kahdelle lapsimallille, kameraryhmälle ja meikkaajalle. Alun perin kannen kuva piti ottaa värilliselle filmille, mutta kuvauspaikalla Powell joutui muuttamaan suunnitelmaa, sillä koko työhön varatun viikon ajan satoi vettä. Niinpä eräänä sateisena aamuna kuvat otettiinkin mustavalkofilmille. Lopullinen, jälkikäteen käsin sävytetty kollaasi, koostettiin yli kolmestakymmenestä ruudusta. Näin kuvatut kaksi mallia saatiin monistettua yhdeksitoista. Powell maalasi lapset kulta- ja hopeavärillä, mutta lopputuloksena lasten ihosta tuli vaaleanpunaisen värinen – lähes vaalea. Powell ajatteli ensin epäonnistuneensa, mutta huomasi sitten ihon värissä olevan ”tiettyä toismaalaista hehkua”.<ref name="Wall/321">Wall 2008, s. 321.</ref> Kannen yleisilme ilme sai värierottelun jälkeen oranssin sävyn.<ref name="Davis/211"/> Muutoksia ei enää tehty.<ref name="Wall/321"/>

Alkuperäisessä vinyylipainoksessa ei lukenut yhtyeen tai albumin nimeä. Sen sijaan brittipainoksissa kannen ympärillä oli paperinen vyöte, johon oli kirjattu yhtyeen, albumin ja levy-yhtiö [[Atlantic Records]]in nimi. Ideana oli, että albumin ostaja repäisee sen irti ryhtyessään kuuntelemaan levyä. Vyöte oli viime hetken myönnytys Atlanticin suuntaan, sillä yhtiön mielestä markkinointiin piti panostaa edellislevyä enemmän, sillä ''Led Zeppelin IV'' -albumiin ei myöskään oltu kirjattu yhtyeen tai albumin nimeä.<ref name="Wall/320">Wall 2008, s. 320.</ref> Toisen lähteen mukaan syynä olisi ollut se, että näin haluttiin peittää lasten paljaat pakarat. Joissain osissa Yhdysvaltoja albumi oli kansikuvansa vuoksi pannassa useita vuosia.<ref name="feel"/> 1980- ja 90-lukujen vaihteessa julkaistiin CD-painoksia, joihin alkuperäisten painosten vastaisesti oli lisätty yhtyeen ja albumin nimi peittämään alaston lapsi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.discogs.com/Led-Zeppelin-Houses-Of-The-Holy/release/833903| Nimeke = Led Zeppelin - Houses Of The Holy (CD, Album) at Discogs| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = discogs.com| Viitattu = 12.5.2012}} {{en}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.discogs.com/Led-Zeppelin-Houses-Of-The-Holy/release/2544203| Nimeke = Led Zeppelin - Houses Of The Holy (CD, Album) at Discogs (2)| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = discogs.com| Viitattu = 12.5.2012}} {{en}}</ref><ref name="rate">{{Verkkoviite | Osoite = http://rateyourmusic.com/release/album/led_zeppelin/houses_of_the_holy_f7/| Nimeke = Houses of the Holy by Led Zeppelin : Reviews and Ratings - Rate Your Music| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = rateyourmusic.com| Viitattu = 12.5.2012}} {{en}}</ref>

Albumin sisäkannessa on kuva, missä vanhempi miespuolinen hahmo on nostanut lapsen poikittain päänsä päälle. Tämän on katsottu viittaavaan ihmisuhraukseen. Heidän taustallaan on esihistoriallinen linnamainen rakennelma, jonka takaa auringon säteet ovat juuri alkaneet näkyä.<ref>Wall 2008, s. 321.</ref> Kyseinen kuva otettiin samoilla tienoilla kuin etukansikin, läheisen [[Dunlucen linna]]n luona. Kuvauspaikalla ollut ryhmä paleli, ja oli turhautunut, kun mikään ei tuntunut onnistuvan. Aubrey Powell on myöhemmin sanonut olleensa onnekas, koska hänellä oli mukana [[Metakvaloni|Mandrax]]-purkki ja viskiä, joiden avulla hän sai tyynnyteltyä heidät.<ref name="Wall/321"/><ref name="dangerous"/>

''Houses of the Holyn'' oli tarkoitus ilmestyä elokuussa 1972, mutta ongelmat miksauksessa ja kansikuvan työstössä viivyttivät ilmestymistä.<ref>Wall 2008, s. 313.</ref> [[Atlantic Records]] julkaisi albumin lopulta 28. maaliskuuta 1973.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ledzeppelin.alexreisner.com/discography.html | Nimeke = Led Zeppelin > Discography | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = ledzeppelin.alexreisner.com| Viitattu = 12.5.2012}} {{en}}</ref> Se ilmestyi [[Vinyylilevy|LP]]-, [[8-raita]]- ja [[C-kasetti|MC]]-formaateissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.discogs.com/Led-Zeppelin-Houses-Of-The-Holy/master/4326| Nimeke = Led Zeppelin - Houses Of The Holy at Discogs| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = discogs.com| Viitattu = 12.5.2012}} {{en}}</ref> Albumi nousi Yhdysvaltain [[Billboard 200]] -listalla ykköseksi pudottaen kärkipaikalta pois [[Elvis Presley]]n albumin ''[[Aloha from Hawaii: Via Satellite]]''.<ref name="Wall/324"/> Levy pysyi listalla kaikkiaan 99 viikkoa, ja sitä oltiin myyty [[kultalevy]]yn oikeuttava määrä 10. huhtikuuta mennessä.<ref name="super">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.superseventies.com/spledzeppelin5.html| Nimeke = Led Zeppelin - Houses of the Holy | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = superseventies.com| Viitattu = 12.5.2012}} {{en}}</ref> Britanniassa albumi nousi ykköseksi heti avausviikollaan 14. huhtikuuta 1973 ja oli kärjessä myös seuraavalla viikolla. Listaviikkoja kertyi kaikkiaan kolmetoista.<ref name="archive">{{Verkkoviite | Osoite = http://chartarchive.org/r/37524| Nimeke = ChartArchive - Led Zeppelin - Houses Of The Holy| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = chartarchive.com| Viitattu = 12.5.2012}} {{en}}</ref> ''Houses of the Holy'' nousi listaykköseksi myös [[Kanada]]ssa<ref name="Kanada">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.collectionscanada.gc.ca/rpm/028020-119.01-e.php?brws_s=1&file_num=nlc008388.4811&volume=19&issue=14&issue_dt=May%2019% | Nimeke = Item Display - RPM - Library and Archives Canada | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = collectionscanada.gc.ca | Viitattu = 12.5.2012}} {{en}}</ref> sekä [[Australia]]n Go-Set-listalla.<ref name="Australia">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.poparchives.com.au/gosetcharts/1973/19730630.html#albums | Nimeke = Go-Set Australian charts - 30 June 1973 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = poparchives.com.au | Viitattu = 12.5.2012}} {{en}}</ref>

Albumi sai ilmestyessään hyvin ristiriitaisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin yhtyeen faneiltakin. Erään yhdysvaltalaisen arvostelijan mielestä suurin osa albumin materiaalista oli vain huonoja vitsejä, kun taas ''Let It Rockin'' John Inghamin mukaan levy oli todiste yhtyeen ”lisääntyneestä monipuolisuudesta, huumorintajusta ja rikkaudesta, joiden seassa on omahyväisyyttä vain kohtalaisesti.”<ref name="Wall/324"/> Billboard totesi omassa arvostelussaan albumin sisältävän intensiivistä rock-materiaalia.<ref name="super"/> ''Rolling Stone'' kutsui levyä ''annokseksi roskaruokaa'' ja ''veteläksi kaasupalloksi''.<ref>Davis 2005, s. 224.</ref> Albumiin kohdistuneen kritiikin osasyynä on pidetty sitä, että levyä oli edeltänyt kaikin puolin onnistunut albumi, ''Led Zeppelin IV'', minkä vuoksi odotukset olivat kasvaneet suunnattomiksi. Sama oli tapahtunut vuonna 1970 ilmestyneen ''Led Zeppelin III'' -albumin kohdalla.<ref name="Wall/324">Wall 2008, s. 324.</ref> Yhtye itse ilmoitti uuden albuminsa olevan ”taas yksi erävoitto”.<ref name="Wall/325">Wall 2008, s. 325.</ref> Kuitenkin sen saama kritiikki hämmensi yhtyettä, ja se pelkäsi olevansa menettämässä otteensa.<ref>Davis 2005, s. 225.</ref>

Myöhemmin albumi on saanut osakseen hyviä arvosteluja. Allmusicin Stephen Thomas Erlewine antoi albumille viisi arvostelutähteä viidestä mahdollisesta. Hän kehui erityisesi yhtyeen soittoa ja yksittäisistä kappaleista varsinkin ”The Rain Songia”. Kappaletta ”Over the Hills and Far Away” hän kuvasi eeppiseksi metallin ja folkin fuusioksi.<ref name="super"/> Viisi tähteä albumille antoi myös ''Rolling Stone'' -lehden Gavin Edwards.<ref name="super"/> [[Entertainment Weekly]]n Tom Sinclairin mielestä ''Houses of the Holy'' on Led Zeppelinin viimeinen ”tinkimätön mestariteos”.<ref name="ew"/> Mick Wallin kirjassa ''Led Zeppelin – Jättiläisten aika'' albumin sanotaan olevan ”äärimmäisen itsevarma, joskin aliarvostettu”. Wall muun muassa kehuu ”Over the Hills and Far Awayn” kuulostavan uudenlaiselta ja tuoreelta, ja ”No Quarterin” hän sanoo olevan John Paul Jonesilta erittäin korkeatasoinen työnäte. Toisaalta hän kritisoi ”The Crungea” ”täysin turhaksi tanssibiisiksi, jota ei voi tanssia”.<ref name="Wall/324"/><ref>Wall 2008, s. 323.</ref>

Led Zeppelin jatkoi kiertämistä maalis–huhtikuussa 1973 Skandinaviassa ja muualla Euroopassa. Kiertue oli mellakoiden värittämä. [[Nantes]]issa Jimmy Page ei saanut teehensä maitoa, ja pian hotellin kaksi kerrosta oli tulvan vallassa. Myös rumpali [[John Bonham]]in käytös oli hyvin kaksijakoista, ja tällä kiertueella hän saikin uuden lempinimen, The Beast ({{k-fi|Peto}}).<ref>Draper 2008, s. 105.</ref> Yhtyeen jäsenten huono käytös kiertueilla oli johtanut siihen, että lehdistö alkoi vältellä yhtyettä. Niinpä Peter Grant palkkasi yhtyeen lehdistösihteereiksi Lee Soltersin ja Danny Goldbergin. Yhtyeen lehdistösihteeriksi oli tosin jo kesäkuussa 1972 palkattu B.P. Fallon, mutta Grant koki yhtyeen tarvitsevan enemmän panostusta. ''Rolling Stone'' -musiikkilehti, joka oli kritisoinut yhtyeen varhaisia albumeja, pyysi sitä turhaan kanteensa. Yhtye kieltäytyi myös lukuisista sille tarjotuista televisioesiintymisistä.<ref name="Draper/106">Draper 2008, s. 106.</ref>

Uusien lehdistösihteereiden palkkaamisen yhteydessä alkoi uusi 33 konsertin Pohjois-Amerikan-kiertue, jolla sen käytössä oli ylellinen yksityinen suihkukone, Starship. Eräs syy tähän oli Jimmy Pagen lentopelko, mutta yhtye halusi myös tehdä asemansa selväksi. Hotelleissa Grant vuokrasi yhtyeen käyttöön kokonaisia kerroksia ja osia.<ref name="Draper/106"/> Kiertueen aikana toukokuussa Led Zeppelin esiintyi 56 000 ihmiselle [[Tampa Stadium]]illa [[Florida]]ssa rikkoen [[The Beatles]]in kahdeksan vuotta vanhan ennätyksen suurimmasta yhden esiintyjän keräämästä yleisöstä. Kolmeen konserttiin [[New York]]in [[Madison Square Garden]]iin puolestaan järjestettiin kuvausryhmä. Kyseistä materiaalia käytettiin vuonna 1976 julkaistussa ''[[Led Zeppelin – laulu jää pystyyn|Laulu jää pystyyn]]'' -elokuvassa. Kiertueen viimeisenä iltana yhtyeen hotellin turvasäilöstä varastettiin 200 000 dollarin edestä käteistä, eikä syyllistä tai rahoja koskaan löytynyt.<ref>Draper 2008, s. 108.</ref> Enimmäkseen Amerikan-kiertueen ansiosta Led Zeppelinin on kuitenkin sanottu tienanneen vuodesta 1973 kaikkiaan 30 miljoonaa dollaria.<ref name="Draper/106"/>