Marraskuussa vuonna 1252 Kaarlen oli matkattava pohjoiseen Pariisiin, sillä hänen äitinsä, joka toimi myös sijaishallitsijana ja valtionhoitajana [[Ludvig IX Pyhä|Ludvig IX Pyhän]] ollessa ristiretkellä, oli kuollut. YhdessäKaarlen tuli toimia yhdessä veljensä Alphonsen kanssa Kaarlen tuli toimia valtionhoitajanavaltionhoitajina. Ollessaan Pariisissa hänen luokseen tuli paavi [[Innocentius IV]]:n lähettiläs tuli hänen luoksensa. Paavin tavoitteena oli irrottaa Sisilian kuningaskunta keisarikunnasta ja eritoten keisari [[Konrad IV|Konrad IV saksalaisen]] henkilöstä ja tarjota sitä Kaarlelle, sen jälkeen kunkoska hänen lankonsa CoenwallinCornwallin jaarli Rikhard oli siitä kieltäytynyt. Kaarle joka tapauksessa ihastui ajatukseen, mutta kuitenkin kuningas Ludvig kielsityrmäsi ajatuksensen täysin. Pettynyt Kaarle otti esille uudelleen Falnderinesille Flanderin Margareta II:n aseman poikaansa Hainaut'n kreiviä Jean I:stä vastaan. Jälleen kuningas kieltäytyi hyväksymästä ajtustaajatusta. jaHainaut palautettiin takaisin Jeanille, kun hänkuningas palasi takaisin Ranskaan ristiretkeltään Ranskaan vuonna 1254, niin palautettiin Hainaut takaisin Jeanille.
Pettynyt Kaarle palasi takaisin Provenceen, jossa olivat uudelleen alkaneet elää kapinan siemenet. Kuningas Ludvigin välityksellä tilanne kuitenkin laukesi. Leskikreivitär palautti saamansa alueet ja tyytyi rahassa maksettavaan korvaukseen ja eläkkeeseen. Seuraavat vuodet Kaarle viettikin rauhallista elämää läänityksellään ja vahvisti asemiaan Provencen naapurialueilla.
Seuraavan ja varsinaiset viimeisen kapinankapinansa Provencessa Kaarle koki vuonna 1262, kun hän oli poissa Ranskasta. Kapinoitsijana olivat jälleen Boniface de Castellaine, Marseillen kaupunki ja Hugues Beaux,. kuitenkin vanhaVanha kapinoitsija Barrel Beaux puuttui joukosta tällä kertaa. Aragonian kuninkaan Juan I välittämänä saatiin aikaan rauha ja mm. Marseille joutui repimään muurinsa ja luovuttamaan aseensa, mutta muutoin rangaistuksilta vältyttiin.
