Ero sivun ”Katastrofismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 18:
Katastrofismin johtava tieteellinen puolestapuhuja 1800-luvun alussa oli ranskalainen [[anatomia|anatomi]] ja [[paleontologia|paleontologi]] [[Georges Cuvier]]. Hänen motiivina oli selittää [[sukupuutto|sukupuutot]] ja eri aikakausien eläimistön erilaisuus, jonka hän ja muut olivat havainneet [[fossiili]]aineistossa. Hän tosin esitti, että viimeisimmän suuren sukupuuttoaallon Euraasiassa aiheuttanut katastrofi olisi saattanut olla alavien alueiden peittyminen meren alle, mutta hän ei viitannut Raamatun kertomukseen [[Nooa]]n aikaisesta [[vedenpaisumus|vedenpaisumuksesta]].<ref>{{kirjaviite | tekijä = Christopher McGowan | Nimeke = The Dragon Hunters | Julkaisija = Perseus Publishing | Julkaisupaikka = Cambridge, MA | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 0-7382-0202-7}}</ref>
Hän ei myöskään esittänyt jumalallista luomista selityksenä sille, miten uudet lajit olivat ilmaantuneet sukupuuttojen jälkeen. [[Valistus]]ajan aatteiden ja [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta Cuvier välttikin kokonaan uskonnollista ja [[metafysiikka|metafyysistä]] spekulointia tieteellisissä kirjoituksissaan.<ref>Rudwick, s. 133–134}}</ref> Cuvierin käsityksen mukaan lisäksi [[stratigrafia|stratigrafinen]] aineisto osoitti, että tällaisia mullistuksia oli ollut useita, ja hän piti niitä toistuvina luonnonilmiöinä, joita on esiintynyt pitkien vakaiden jaksojen välillä Maan elämän historian aikana. Tästä hän päätyi käsitykseen, että Maa oli useita miljoonia vuosia vanha.<ref>Rudwick, s. 131</ref>
Sitä vastoin Englannissa, jossa [[luonnollinen teologia|luonnollisella teologialla]] oli 1800-luvulla suuri vaikutusvalta, joukko geologeja kuten [[William Buckland]] ja [[Robert Jameson]] tulkitsivat Cuvier'n tulokset aivan toisin. Jameson käänsi englanniksi johdannon, jonka Cuvier oli kirjoittanut erääseen fossiilisia nelijalkaisia koskevan tutkimukseensa ja jossa hän käsitteli ajatuksiaan katastrofaalisista sukupuutoista. Jameson julkaisi käännöksen nimellä "Theory of the Earth" ja lisäsi siihen huomautuksia, joissa hän nimenomaisesti samasti viimeisimmän Cuvier'n olettaman mullistuksen Raamatun vedenpaisumukseen, ja hänen muokkaamallaan esseellä oli suuri vaikutusvalta englanninkielisissä maissa.<ref>Rudwick, s. 133-135</ref>. Uransa alussa Buckland käytti paljon aikaa osoittaakseen geologisen todistusaineiston avulla, että vedenpaisumus oli todella tapahtunut. Hän viittasi useita kertoja Cuvier'n tutkimuksiin, vaikka Cuvier olikin väittänyt tulvan rajoittuneen vain tietylle maantieteelliselle alueelle rajoittuneen ja kestäneen pitkiä aikoja, kun taas Buckland väitti yhtäpitävästi Raamatun kertomuksen kanssa kyseessä olleen maailmanlaajuisen, mutta lyhytaikaisen tulvan. Myöhemmin Buckland kuitenkin hylkäsi [[tulvageologia]]n ja alkoi kannattaa Cuvier'n oppilaana jonkin aikaan olleen [[Louis Agassiz]]in esittämää [[jääkausi]]teoriaa. Jamesonin, Bucklandin ja muiden luonnollisen teologian kannattjien vaikutuksesta väittely katastrofismista sai Britanniassa uskonnollisen sävyn, jollaista sillä ei muualla läheskään samassa määrin ollut.<ref>Rudwick, s. 136–138</ref>
| |||