Ero sivun ”Karkku” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 33:
Karkun Palvialassa on ilmeisesti ollut asutusta [[Rautakausi|rautakaudella]], ehkä jo [[Kivikausi|kivikaudella]]. Alueelta löydetty ''Karkun riipus'' on ajoitettu välille [[800]]-[[1050]]. Palvialassa sijaitsee ns. Tulosen [[kalmisto]], jota tutkittaessa on paljastunut maanalainen, paikoin kolmikerroksinen polttokenttäkalmisto. Kalmisto on peräisin noin 600–800-luvuilta ajanlaskun alun jälkeen. Muita vastaavia ovat Koirankallion kalmisto Kiuralan kylässä ja Ristinmäki lähellä Karkunkylää.<ref name="suomenmaa"> Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): ''Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos'', s. 128–137. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.</ref>
Sastamala oli [[1200-luku|1200-luvulla]] suuri [[kirkkopitäjä]], jonka seurakuntakirkkoon (luultavasti) nykyisen [[Sastamalan kirkko|Sastamalan kirkon]] paikalle vaelsi seurakuntaa [[Pohjanmaa]]lta asti. Kirkkopitäjän keskuskirkot lienevät olleet erilaisia puisia kirkkoja ennen Sastamalassa vielä tänäkin päivänä seisovan kivikirkon rakentamista [[1500-luku|1500-luvulla]]. Kirkkopitäjä ulottui "''[[Näsijärvi|Näsijärvestä]] [[Pohjanlahti|Pohjanlahteen]] ja nykyisen Vammalan seuduilta Pohjanmaan lakeuksien rajoille asti''". Siihen siis kuului koko pohjoinen [[Satakunta]]. Tästä kirkkopitäjästä sitten muodostuivat alueen "emäseurakunnat". Niin myös Karkun pitäjä. Sastamalasta erosi varhais-keskiajalla Kyrön pitäjä, jonka keskus oli Hämeenkyrö-Viljakkala. Merkittävimpiä hetkiä Suur-Sastamalan hajoamisessa lienee ollut Ala-Sastamalan irtaantuminen [[1400-luku|1400-luvulla]]. Ala-Sastamalan alueesta kehittyivät myöhemmin [[Tyrvää]], [[Vammala]], [[Kiikoinen]] ja [[Kiikka]]. [[Pietari Brahe]]n aikoina [[1600-luku|1600-luvun]] alkupuolella, jolloin seurakuntia pilkottiin yleisemminkin, Sastamalasta irtautui Ylä-Sastamala eli [[Mouhijärvi]], joka oli jo jonkin aikaa ennen irtautumista ollut [[kappeliseurakunta]]na. Ylä-Sastamalasta muodostuivat sittemmin Mouhijärvi, [[Suodenniemi]] ja [[Lavia]]. Virallisesti Karkku-nimi esiintyi ensimmäisen kerran laamanninkäräjien pöytäkirjoissa vuonna [[1546]]. [[Suoniemi]] irrotettiin Karkusta [[Kappeliseurakunta|kappeliseurakunnaksi]] vuonna [[1670]].<ref name="suomenmaa"/>
Karkkulaiset vaskisepät olivat tunnettuja uuden ajan alun käsityöläisiä. Kuningas [[Kustaa Vaasa]] myönsi heille vuonna 1546 erioikeuden ammattinsa harjoittamiseen, vaikka tämän ammatin harjoittaminen oli tuolloin sallittu vain kaupungeissa. Sepät käyttivät kattiloidensa raaka-aineena käyttökelvottomia kupariastioita ja heillä oli asiakkaita tiettävästi [[Ruovesi|Ruovedeltä]], [[Asikkala]]sta, [[Lohja]]lta ja jopa [[Liminka|Limingasta]] saakka. Vuonna [[1565]] Karkussa oli peräti 18 vaskiseppää, joilla oli yhteensä kahdeksan renkiä. Ammatti näyttää kulkeneen muutamissa suvuissa perintönä isältä pojalle. Vaskiseppien ammattikunta katosi Karkusta 1600-luvulla, kun tämän elinkeinon harjoittaminen kiellettiin kaupunkilaisten painostuksesta. Lähellä Ellivuoren laskettelukeskusta on 1970-luvulla paljastettu karkkulaisten vaskiseppien muistomerkki. <ref name="suomenmaa"/>
Suur-Sastamala oli osa itsesyntyistä ja alkuperäistä Hämeen maakuntaa aina vuoteen 1450, jolloin perustettiin uusi hallintomaakunta Satakunta. Tuonaikainen Satakunta muodostui nykyisen Satakunnan ja Pirkanmaan alueesta. Jako kahteen maakuntaan noudattaa vahvasti heimojakoa, paitsi Kankaanpään seudun osalta, joka yhä nyky-Satakunnassa. Sastamala siirtyi Pirkanmaalle 1992.
| |||