Ero sivun ”Sammalet” versioiden välillä

'''Sammalet''' (''Bryobionta'') ovat [[kasvikunta|kasvikuntaan]] kuuluvan [[versokasvit|versokasvien]] joukon toinen alakunta [[putkilokasvit|putkilokasvien]] ohella.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä = Paavo Kallio, Arne& Rousi|Julkaisupaikka = Helsinki|Julkaisija = Otava|Nimike = Kasvien maailma,1980 (Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 2|Viitattu): =Kasvikunta, 6s.10.2014|Selite = |Sivu = 689-691|Luku = Kasvikunta|Vuosi = 1980|Kieli = |Isbn = 951-1-05492-9}}689–691</ref>. Ne eivät kuitenkaan ole [[monofyleettinen]] ryhmä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Piirainen, Mikko2008 (toim.) | Nimeke = Kasvit 1): | Vuosi = 2008 | Sivu =s. 175 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Tunniste = ISBN 978-951-0-33403-4 | Viitattu = 13.5.2012 }}</ref>. Sammalet ovat rakenteeltaan yksinkertaisia ja pienikokoisia (yleensä 1–10&nbsp;cm) [[itiökasvit|itiökasveja]], joilla on hyvin pienet [[lehti (kasvitiede)|lehdet]] tai ei varsinaisia lehtiä lainkaan. Ne eivät ole rakenteeltaan yhtä monimutkaisia kuin [[siemenkasvit]] tai [[sanikkaiset]]: sammaleilla ei ole [[juuri]]a eikä (useimmilla) [[johtojänne|johtojänteitä]], vaan ne ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet osittain suoraan ulkopintansa läpi.

Sammaliksi kutsutaan nykyisin kolmeen eri [[kehityslinja]]an kuuluvia kasveja. Nämä kehityslinjat on kuvattu kolmena [[kaari (biologia)|kaarena]]:<ref name="viite22">{{Kirjaviite | Tekijä = [[Jouko Rikkinen|Rikkinen, Jouko]] | Nimeke = Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa | Suomentaja = | Vuosi = 2008: | Luku = | Sivu =s. 12 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-22221-7 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>

*''Bryophyta'' – [[lehtisammalet]]<ref name="Anttila ym.">{{Kirjaviite | Tekijä = Laaka-Lindberg, S., Anttila, S. ja& Syrjänen, K.2009: (toims.) | Nimeke = Suomen uhanalaiset sammalet | Vuosi = 2009 | Luku = | Sivu = 11 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen ympäristökeskus| Tunniste = ISBN 978-952-11-3247-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.6.2009 | Kieli = }}</ref>

Joillakin maksasammalilla on litteä erilaistumaton sekovarsi, mutta useimmilla lajeilla sekovarsi on erilaistunut varsimaisiksi ja lehtimäisiksi rakenteiksi. Lehtisammalilla puolestaan on varsi ja lehdet. Useimmilla lajeilla lehdet ovat vain yhden solukerroksen paksuiset, mutta esimerkiksi karhunsammalilla on paksut ja monimutkaisemmat lehdet. Rahkasammalilla puolestaan on lehdissään elävien ja yhteyttävien solujen lisäksi vesivarastoina toimivia suuria, kuolleita rahkasoluja. Sammalilla ei ole juuria, mutta monilla on versoissaan haaroittuvia juurtumahapsia, jotka sitovat sammalyksilöt alustaansa ja toisiinsa. Sammalkasvin verso kuolee alapäästään samalla, kun se kasvaa pituutta yläpäästään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Jouko Rikkinen|Rikkinen, Jouko]] | Nimeke = Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa | Suomentaja = | Vuosi = 2008: | Luku = | Sivu = 13-14 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-22221-7 | www = | www-teksti =s. |13–14</ref>

Lehtisammalet kasvavat yleensä tiheinä yhdyskuntina, pehmeinä sammalmattoina yleensä maassa, puunrungolla, kivellä tai kannolla. Eräät sammalet kasvavat paikoilla, joissa muut kasvit eivät menesty, kuten synkän metsän pohjalla, jossa ei ole riittävästi valoa muille kasveille, tai kiven- tai kallionpinnalla, jossa ei ole juurikaan ravinteita. Jotkin lajit viihtyvät monenlaisissa ympäristöissä, mutta monet ovat hyvin tarkkoja kasvuympäristönsä suhteen (paljas maa, lahopuu, varjoisuus, [[pH]] jne). Jotkin sammallajit ovat herkkiä ilmansaasteille ja siksi niitä voidaan käyttää ympäristön tilan [[bioindikaattori|bioindikaattoreina]]. Sammalia kasvaa myös [[suo|soilla]], jossa ne ovat olennainen osa muiden kasvien kasvualustaa ja vetisen maaperän rakennetta. Suon sammalista muodostuu ajan myötä [[turve]]tta, kun sammalet kasvavat ylöspäin jättäen vanhemmat osat alleen. Monet sammalet voivat kestää pitkän kuivumisen, ja ne jatkavat kasvua heti saatuaan vettä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Jouko Rikkinen|Rikkinen, Jouko]] | Nimeke = Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa | Suomentaja = | Vuosi = 2008: | Luku = | Sivu = 19-27 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-22221-7 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli =s. }}19–27</ref>

Sammalet lisääntyvät suvuttomasti itiöiden avulla. Itse sammalkasvi on [[haploidi]]nen ja vain kasvin päähän ohuen varren varassa nouseva itiöpesäke on [[diploidi]]nen. Sammalet ovat lajista riippuen joko [[yksikotinen|yksi-]] tai [[kaksikotinen|kaksikotisia]]. Sammalten sukusolut syntyvät erityisissä versoihin muodostuvissa muna- ja siittiöpesäkkeissä. Siittiöt ovat liikuntakykyisiä, mutta päästäkseen hedelmöittämään munapesäkkeessä olevan munasolun ne tarvitsevat märän ympäristön. Munapesäkkeessä olevasta munasolusta kasvaa [[hedelmöitys|hedelmöityksen]] jälkeen diploidinen itiöpesäke. Itiöpesäkkeessä tapahtuu [[meioosi]], jonka tuloksena syntyy haploideja itiöitä. Itiöt leviävät tuulen mukana ympäristöön ja sopivalle kasvupaikalle päästyään niistä itää niin sanottuja alkeisrihmoja. Alkeisrihmoihin kasvaa silmuja, joista kasvaa uusia sammalkasveja. Sammalet voivat lisääntyä myös kasvullisesti, eli emokasvista irtoaa itujyväsiä, -levyjä tai -versoja, jotka leviävät uusille kasvupaikoille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Jouko Rikkinen|Rikkinen, Jouko]] | Nimeke = Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa | Suomentaja = | Vuosi = 2008: | Luku = | Sivu = 15-18 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-22221-7 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli =s. }}15–18</ref>