Ero sivun ”Seminolesodat” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 15 Wikidatan sivulle d:q900693 siirrettyä kielilinkkiä
Korjattu kirjoitusvirhe
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta 
Rivi 37:
 
==Toinen seminolisota==
Yhdysvallat alkoivat valmistella sotaa, kun he tajusivat, etteivät seminolit muuttaisi vapaaehtoisesti pois alueiltaan. Myös seminolit valmistautuivat ja hyökkäsivät uudisasukkaita vastaan 1835. Taudit ja seminolien hyökkäykset pakottivat Yhdysvaltojen armeijan hylkäämään monia linnoituksiaan. Seminolit saivat monia voittoja amerikkalaisista väijytystaktiikalla, sillä Yhdysvallat siirteli joukkojaan isoissa kolonissakolonnissa pitkin Floridan huonoja teitä. 1836 [[Thomas Jesup]] nimitettiin amerikkalaisten komentajaksi ja hän otti taktiikakseen seminolien aseistariisumisen, eikä enää yrittänyt saada seminoleja perinteiseen taisteluun joukkojaan vastaan. Sodan käännekohta saavutettiin 1837 ja osa seminolipäälliköistä teki rauhan. Kaksi seminoli johtajaa, [[Osceola]] ja [[Sam Jones (seminoli)|Sam Jones]], jatkoivat kuitenkin vastarintaa.
 
Jesup hyökkäsi heitä vastaan ajaen heitä yhä etelämmäksi. [[Okeechobeejärvi|Okeechobeejävellä]] 800 amerikkalaista [[Zachary Taylor]]in johdolla otti yhteen 400 seminolin kanssa. Alue oli suota ja seminolit olivat väijytysasemissa. Seminolit joutuivat kuitenkin perääntymään ja he menettivät 11 soturia. Yhdysvallat menetti 26 sotilasta, mutta piti taistelua silti voittona. Vaikka seminolit tappoivat enemmän kuin menettivät, heidän joukkonsa olivat hupenemessa olemattomiin. He jatkoivat kuitenkin taistelua ja mielialat Yhdysvalloissa alkoivat kääntyä sodan vastaiseksi. Vuonna 1839 Yhdysvallat ja jäljellä olevat seminolit tekivät sopimuksen, jolla seminoleille annettiin pieni reservaatti Floridan eteläosasta.