Ero sivun ”Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira” versioiden välillä

| FCI=ryhmä 1

| paino=

| värit=tricolor, soopeli ja blue merle

}}

CEA eli ''collie eye anomaly'' on yleisnimitys collierodulla tavattaviin silmäsairauksiin. Se on hyvin yleinen ja todennäköisesti kaikki suomalaiset colliet ovat sen kantajia, mutta se esiintyy vakava-asteisena hyvin harvoin. CEA:n ensimmäinen aste CH ja CRD ei vaikuta koiran näkökykyyn mitenkään. Toinen aste ''coloboma'' ei yleensä vaikuta koiran näkökykyyn. Kolmas aste ablaatio vaikuttaa näkökykyyn heikentävästi, ja koira saattaa jopa sokeutua kokonaan. Sairauden eteneminen kolmanteen asteeseen on kuitenkin harvinaista, ja useimmiten se vaikuttaa vain toiseen silmään. Neljäs muoto on silmänsisäiset verenvuodot. Se voi osittain parantua, mutta on todennäköistä että niitä ilmenee iän myötä uudelleen. Tämä on todella harvinainen, mutta hyvin vakava tila ja voi aiheuttaa kivuliasta silmän sisäistä painetta.

 

 

== Ominaisuudet ==

=== Ulkonäkö ===

 

 

 

Tricolorilla eli kolmivärisellä pääväri on musta, jossa on syvän punaruskeat merkit raajoissa ja päässä. Blue merlellä pääväri jakautunut epätasaisina laikkuina sinervän harmaaseen ja mustaan väriin. Näyttelykoirilla vaikutelma mustista laikuista siniharmaalla pohjalla on toivotumpi. Syvät punaruskeat merkit ovat blue merle -värityksessä toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe.

1500-luvun lopulla tuli Briteissä voimaan laki, jonka mukaan kaikki koirat, joista ei maksettu veroa, piti tehdä raajarikoiksi. Ainoastaan lammas- ja sikopaimenet sekä metsämiehet saivat pitää koiraa verotta, mikäli siltä typistettiin häntä. Satojen vuosien valinnan tuloksena perinnöllinen töpöhäntäisyys yleistyi. Näillä luonnostaan töpöillä koirilla oli aina valkoinen hännänpää. Paimenilla oli apunaan lampaita paimentamassa niin sanottu ''grazier’s dog''. Nämä paimenkoirat ovat varmasti vaikuttaneet collien kehitykseen ennen sen standardisoimista roduksi.

 

 

Näihin piha- ja paimenkoiriin ei juurikaan kiinnitetty huomiota. Käännekohta rodulle tuli kuitenkin 1800-luvulla, kun kuningatar Viktoria kiinnostui rodusta. Kuninkaallisten ja aristokraattien kiinnostus on varmasti vaikuttanut rodun suosioon. Prinsessa Viktorian tullessa kuningattareksi vuonna 1837 hänellä oli useita pitkä- ja lyhytkarvaisia collieita sekä paimenina että seurakoirina. Tunnetuimpia kuningattaren koirista oli Gipsy, joka oli pikimusta lukuun ottamatta valkoisia varpaiden kärkiä. Lyhytkarvaisista tunnetuin oli uros Sharp, joka oli kuningattaren kumppani 15 vuoden ajan ja jonka haudalla Windsorin puistossa on muistopatsas. Suurimmalla osalla sen ajan collie-tyyppisistä koirista oli lyhyt tai lyhyehkö karvapeite. Pitkäkarvaiset koirat kerittiin samaan aikaan lampaiden kanssa. Koiranäyttelytoiminta alkoi Britanniassa 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin monesta koirarodusta alkoi kehittyä nopeasti entisen käyttötyypin rinnalle näyttelyihin ulkonäön perusteella jalostettu kanta. Väitetään, että collien värin parantamiseksi jalostuksessa käytettiin [[irlanninsetteri|irlannin]]- ja [[gordoninsetteri]]ä. Pään pitkän muodon kehittämiseksi rotuun uskotaan risteytetyn [[borzoi]]ta.

 

 

Suomeen ensimmäiset pitkäkarvaiset colliet tulivat Englannista vuonna 1889. 1920-luvulla collie ei saavuttanut suurta suosiota, rekisteröintejä oli vain parikymmentä vuodessa. Heti toisen maailmansodan jälkeen colliet pääsivät vauhtiin. Suomeen tuotiin paljon koiria Ruotsista ja Englannista, vaikka laatu ei korvannutkaan määrää.

 

== Pitkäkarvainen collie nykyään ==

 

 

 

== Aiheesta muualla ==