Ero sivun ”Eduskuntavaalit 1954” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
'''Eduskuntavaalit 1954''' järjestettiin [[7. maaliskuuta|7.]]–[[8. maaliskuuta]]. Presidentti [[Juho Kusti Paasikivi|J. K. Paasikivi]] oli antanut joulukuussa 1953 määräyksen [[eduskunta|eduskunnan]] hajottamisesta ja uusien vaalien pitämisestä, koska puolueiden väliset risti­riidat olivat johtaneet [[parlamentarismi|parlamen­taari­seen]] umpi­kujaan.<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid - Harvey) | Sivu = 932, art. Eduskunta | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1977 | Tunniste = 951-1-04170-3}}</ref> Muussa tapauksessa vaalit olisi pidetty saman vuoden heinäkuun alussa.
 
Vaaleja edelsi lyhyt mutta kiivas vaalikamppailu, joka käytiin avoimesti valtapoliittisin tunnuksin. SDP:n iskulauseina olivat puoluesihteeri [[Väinö Leskinen|Väinö Leskisen]] ideoimat "Maalaisliitto on murskattava" ja "Kekkonen Kampinkadulle"; jälkimmäinen viittasi nelinkertaisen pääministerin [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] silloiseen asuinpaikkaan, nykyiseen [[Urho Kekkosen katu]]un. Maalaisliitto puolestaan syytti SDP:ta maan talouden romuttamisesta, puhui kristillisten arvojen ja raittiuden puolesta ja julisti, että vaaleissa ratkeaa maaseutuväestön tulevaisuus, joka olisi kurja SDP:n voittaessa.<ref name="tarkka"> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 206. Helsinki: Otava, 1987.</ref><ref> Arvo Tuominen: ''Ettei totuus unohtuisi'', s. 49–50. Helsinki: Tammi, 1976.</ref>
 
Vaalit olivat ennätyksellisen vilkkaat ja uurnilla kävi ensimmäisen kerran Suomen historiassa yli kaksi miljoonaa äänioikeutettua. Maalaisliitto oli rakentanut puoluesihteerinsä [[Arvo Korsimo]]n johdolla Suomen joka kolkkaan ulottuneen piiriorganisaation, ns. tukimiesverkoston, joka tähtäsi pohjimmiltaan [[Suomen presidentinvaali 1956|vuoden 1956 presidentinvaaliin]]. Puolue voitti yli 60&nbsp;000 ääntä ja sai kaksi paikkaa lisää. Vasemmistopuolueet lisäsivät kannatustaan yli 10&nbsp;000 äänellä, mutta saivat vain yhden lisäpaikan, joka meni SDP:lle. Kokoomus menetti vajaat 10&nbsp;000 ääntä, mutta vaalimatematiikka kohteli sitä äänestäjiäkin tylymmin, koska sen paikkaluku pieneni jopa neljällä. Vaalitulosta pidettiin elintärkeänä torjuntavoittona presidentinvaaliin valmistautuneelle Urho Kekkoselle.<ref name="tarkka"/>