Ero sivun ”Eduskuntavaalit 1954” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p päivitetty kuollut linkki |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Vaalit Suomessa}}
'''Eduskuntavaalit 1954''' järjestettiin [[7. maaliskuuta|7.]]–[[8. maaliskuuta]]. Presidentti [[Juho Kusti Paasikivi|J. K. Paasikivi]] oli antanut joulukuussa 1953 määräyksen [[eduskunta|eduskunnan]] hajottamisesta ja uusien vaalien pitämisestä, koska puolueiden väliset ristiriidat olivat johtaneet [[parlamentarismi|parlamentaariseen]] umpikujaan.<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid - Harvey) | Sivu = 932, art. Eduskunta | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1977 | Tunniste = 951-1-04170-3}}</ref> Muussa tapauksessa vaalit olisi pidetty saman vuoden heinäkuun alussa
Vaaleja edelsi lyhyt mutta kiivas vaalikamppailu, joka käytiin avoimesti valtapoliittisin tunnuksin. SDP:n iskulauseina olivat puoluesihteeri [[Väinö Leskinen|Väinö Leskisen]] ideoimat "Maalaisliitto on murskattava" ja "Kekkonen Kampinkadulle"; jälkimmäinen viittasi nelinkertaisen pääministerin [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] silloiseen asuinpaikkaan, nykyiseen [[Urho Kekkosen katu]]un. Maalaisliitto puolestaan syytti SDP:ta maan talouden romuttamisesta ja julisti, että vaaleissa ratkeaa maaseutuväestön tulevaisuus, joka olisi kurja SDP:n voittaessa.<ref name="tarkka"> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 206. Helsinki: Otava, 1987.</ref><ref> Arvo Tuominen: ''Ettei totuus unohtuisi'', s. 49–50. Helsinki: Tammi, 1976.</ref>
Vaalit olivat ennätyksellisen vilkkaat ja uurnilla kävi ensimmäisen kerran Suomen historiassa yli kaksi miljoonaa äänioikeutettua. Maalaisliitto oli rakentanut puoluesihteerinsä [[Arvo Korsimo]]n johdolla Suomen joka kolkkaan ulottuneen piiriorganisaation, ns. tukimiesverkoston, joka tähtäsi pohjimmiltaan [[Suomen presidentinvaali 1956|vuoden 1956 presidentinvaaliin]]. Puolue voitti yli 60 000 ääntä ja sai kaksi paikkaa lisää. Vasemmistopuolueet lisäsivät kannatustaan yli 10 000 äänellä, mutta saivat vain yhden lisäpaikan, joka meni SDP:lle. Kokoomus menetti vajaat 10 000 ääntä, mutta vaalimatematiikka kohteli sitä äänestäjiäkin tylymmin, koska se menetti neljä paikkaa. Vaalitulosta pidettiin elintärkeänä torjuntavoittona presidentinvaaliin valmistautuneelle Urho Kekkoselle].<ref name="tarkka"/>
Eduskuntaan valittiin näissä vaaleissa uusina [[kansanedustaja|kansanedustajina]] mm. [[Anni Flinck]], [[Olavi Lindblom]] ja [[Tyyne Paasivuori]] (SDP), [[Einari Jaakkola]], [[Artturi Jämsén]], [[Marja Lahti]], [[Eemil Partanen]], [[Toivo Saloranta]] ja [[Yrjö Sinkkonen]] (ML), [[Pentti Liedes]], [[Pauli Puhakka]], [[Irma Rosnell]] ja [[Leo Suonpää]] (SKDL), [[Saara Forsius]] ja [[Erkki Tuuli]] (Kok.), [[Sven Högström]] (RKP), sekä [[Armi Hosia]] (KP).
| |||