Wikipedia

Ero sivun ”Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p -toimesta
Coen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
40 183 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Sigismundin ja Kaarlen valtataisteluksi''' kutsutaan vuosina 1597–1599 käytyä [[Ruotsi]]n [[sisällissota]]a kuningas [[Sigismund]]in ja [[Kaarle IX|Kaarle-herttuan]] (myöhemmin Kaarle IX) kannattajien välillä. Sota oli ensimmäinen osa [[Kuusikymmenvuotinen sota|kuusikymmenvuotisessa sodassa]] (1598–1660) [[Puola-Liettua]]n ja [[Ruotsi]]n välillä. Sisällissotaa [[Nuijasota|käytiin myös Suomessa]], joka oli Sigismundin tukialuetta.
 
==Taustaa==
 
[[Tiedosto:Sigismund III of Poland-Lithuania and Sweden (Martin Kober).jpg|thumb|Kuningas Sigismund]]
Ruotsin kuningas [[Juhana III]] kuoli 17. marraskuuta 1592. Laillinen kruununperijä oli Puolan kuningas Sigismund (vuodesta 1587, Puolassa nimellä Sigismund III), Juhana III:n poika. Sigismund saapui Ruotsiin syksyllä 1593 ja hänet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, jolloin syntyi periaatteessa voimakas [[persoonaunioni]] Ruotsin ja [[Puola-Liettua]]n välille.
Rivi 17 ⟶ 16:
Kaarle-herttua pyrki ajamaan omaa asiaansa voimakeinoin, mutta valtaneuvosto ei tukenut häntä. 1597 hän kutsui kokoon [[Arbogan valtiopäivät]], jälleen ilman Sigismundin suostumusta, saadakseen sieltä tukea voimatoimille vastustajiensa lyömiseksi. Tämä ei onnistunut, mutta siitä huolimatta Kaarle alkoi nujertaa vastustajiaan sotilaallisesti Ruotsissa. Kaarle [[Maihinnousu|nousi maihin]] myös [[Turku]]un syyskuussa 1597 kukistaakseen Sigismundin suomalaiset kannattajat, mutta joutui palaamaan pikimmiten Ruotsiin, sillä Sigismundin maihinnoususta liikkui huhuja. Pian [[Turun linna]] oli taas Sigismundin kannattajien hallussa. Osa valtaneuvostosta pakeni Ruotsista Puolaan, missä he koettivat saada Sigismundin puuttumaan asioihin. Sigismund koetti saada Kaarlen neuvottelupöytään, ja aluksi näyttikin siltä, että se onnistuisi, mutta Kaarle pelasi vain aikaa kooten armeijaa.
 
==Sisällissota 1598–991598–1599==
 
[[Uppsala]]n valtiopäivillä 1598 käytiin taas taistelua siitä, kenen pitäisi johtaa maata, mutta Kaarle-herttua sai lopulta säätyjen tuen. Suomalaiset edustajat asettuivat kuitenkin Sigismundin kannalle, ja kieltäytyivät hyväksymästä valtiopäivien päätöksiä. Suomessa alettiin valmistella Sigismundin armeijan kanssa yhtäaikaista maihinnousua Ruotsiin Kaarlen lyömiseksi. Suomen armeija nousikin maihin [[Uplanti|Upplannissa]] heinäkuussa 1598, mutta koska Sigismundin joukot eivät olleet vielä saapuneet, vetäytyivät suomalaiset takaisin ilman taisteluja.
 
Puolan sejm kieltäytyi antamasta Sigismundille joukkoja, vaikkakin hyväksyi hyökkäyksen Ruotsiin vuonna 1598. Sigismund palasi Ruotsiin sotajoukon (pääosin [[saksaPyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|saksalaisia]]laisia ja [[unkariHabsburgien monarkia|unkarilaisia]]laisia [[palkkasoturipalkkasotilas|palkkasotureitapalkkasotilaita]]) kanssa syksyllä, tavoitteenaan lyödä Kaarle ja ottaa Ruotsin kruunu takaisin. Noustuaan maihin Etelä-Ruotsissa hän valtasi [[Kalmar]]in, löi kapinalliset Stegeborgin taistelussa 8.9. syyskuuta, mutta kärsi tappion [[Stångebron taistelu]]ssa 25.9. syyskuuta, ja oli pakotettu palaamaan takaisin Puolaan. Sigismundilla oli vaikeuksia koordinoida hyökkäyksensä Ruotsissa olevien kannattajiensa kanssa, esimerkiksi syksyllä Suomesta suoritettiin uusi maihinnousu Tukholman lähelle, mutta kun Sigismund oli lyöty Stångebrossa, palasi [[Akseli Kurki|Akseli Kurjen]] johtama armeija jälleen Suomeen.
 
Toukokuussa 1599 Kaarle valtasi Kalmarin takaisin, ja koko Ruotsin ydinalue oli hänen hallussaan. Kesällä Kaarle sai Tukholman valtiopäivien tuen itselleen ja luvan viedä armeijansa Suomeen nujertaakseen loputkin vastustajansa. Loppukesästä 1599 Kaarle nousi maihin [[Sauvo]]ssa, jonka jälkeen hän kukisti vastustajansa [[Marttilan taistelu]]ssa, vallaten sitten ensin Turun ja lopulta koko Suomen.
Rivi 27 ⟶ 25:
===Suomi sisällissodassa===
{{Pääartikkeli|[[Nuijasota]]}}
Suomen aatelisto ja osa porvaristoa kannatti marski [[Klaus Fleming]]in johtamana Sigismundia sisällissodassa. Suomen johtomiesten kallistuminen Sigismundin kannalle johtui perinteisen tulkinnan mukaan käsityksestä, että Puola olisi hyvä liittolainen Venäjän uhkaa vastaan. Toisen tulkinnan mukaan Sigismund oli Suomen herroille mieluisa, koska hän hallitsi kaukaisesta Puolasta käsin eikä käytännön syistä voinut puuttua Suomen asioihin yhtä hyvin kuin ruotsalainen hallitsija. Ruotsin valtataistelun pelinappuloiksi joutuivat ne [[Pohjanmaa|pohjalaiset]] [[talonpoika|talonpojat]], jotka Kaarle-herttuan kehotuksen mukaisesti ("Onhan”Onhan teitä niin paljon, että pystytte karistamaan huovit päältänne, jos ei muuten niin aidaksilla ja nuijilla!"”) nousivat [[Nuijasota|nuijasodaksi]] kutsuttuun kapinaan. Syynä kapinaan oli se, että Fleming oli sisällissodan vuoksi jatkanut Suomessa talonpoikien vihaamaa [[linnaleiri]]ä eli sotaväen majoittamista talonpoikien koteihin. Käytännön varsinainen perustelu eli [[Pitkä viha|sota Venäjää vastaan]] oli päättynyt [[Täyssinän rauha]]an jo vuonna 1595. Kaarle tiesi aivan hyvin, että avoin kapina Flemingiä vastaan tuskin menestyisi, ja talonpojat lyötäisiin, mutta hänen tavoitteenaan olikin aiheuttaa vaikeuksia vastustajalleen Flemingille. Flemingin joukot kukistivat Pohjanmaalla, Savossa ja Keski-Suomessa syttyneen kapinan verisesti, ja kapinoivien alueiden talonpojat joutuivat kosto- ja rangaistustoimenpiteiden uhreiksi. Kukistettuaan kapinan, Fleming alkoi varustautua yhteenottoon Kaarle-herttuan kanssa, mutta kuoli matkalla Turkuun vuonna 1597.
 
Sisällissodan aikana Suomi oli irrallaan Kaarle-herttuan vallasta, sillä Sigismundin suomalaisilla kannattajilla oli oma armeija ja oma ulkopolitiikka. Kaarle-herttua sai Suomen takaisin vasta vallattuaan Turun ja [[Viipuri]]n linnat ja lyötyään Sigismundin kannattajat [[Marttilan taistelu]]ssa 1599. Voiton jälkeen hän [[teloitus|teloitutti]] useita Suomen johtomiehiä muun muassa [[Turun verilöyly]]ssä. Kaikkiaan mestattuja aatelisia oli viitisenkymmentä, ja useita muita tuomittiin vankeuteen.
 
==Sodan seuraukset==
Helmikuussa 1600 [[Linköpingin valtiopäivät]] tunnustivat Kaarlen valtaannousun ja totesivat, ettei Sigismundilla tai hänen jälkeläisillään ollut oikeutta Ruotsin kruunuun. Epävarman poliittisen tilanteen vuoksi Kaarle kuitenkin uskalsi kruunauttaa itsensä Ruotsin kuninkaaksi (Kaarle IX) vasta 1604. Puolan kuninkaan Sigismundin, ja hänen kahden seuraajansa, [[Vladislav IV|Vladislav IV:n]] ja [[Juhana II Kasimir]]in ulkopolitiikkaa leimasi Ruotsin kruunun tavoittelu aina vuoteen 1660 ([[Puolan sota]] 1600–291600–1629, [[Pohjan sota]] 1655–601655–1660), jolloin solmittiin [[Olivan rauha]]. Tämä oli kohtalokasta, sillä se johti tilanteeseen, jossa Puola-Liettuan ulkopolitiikan suunta ja tavoitteet jakautuivat usein jopa kolmeen eri suuntaan (Puolan, [[Liettua]]n ja kuninkaan tavoitellessa eri asioita). Ruotsissa Suomi menetti Kustaa Vaasan aikana saamansa erityisaseman, ja maa otti Kaarle-herttuan aikana tiukan linjan vastauskonpuhdistukseen, joka johti lopulta osallistumiseen [[kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotiseen sotaan]].▼
 
▲Helmikuussa 1600 [[Linköpingin valtiopäivät]] tunnustivat Kaarlen valtaannousun ja totesivat, ettei Sigismundilla tai hänen jälkeläisillään ollut oikeutta Ruotsin kruunuun. Epävarman poliittisen tilanteen vuoksi Kaarle kuitenkin uskalsi kruunauttaa itsensä Ruotsin kuninkaaksi (Kaarle IX) vasta 1604. Puolan kuninkaan Sigismundin, ja hänen kahden seuraajansa, [[Vladislav IV|Vladislav IV:n]] ja [[Juhana II Kasimir]]in ulkopolitiikkaa leimasi Ruotsin kruunun tavoittelu aina vuoteen 1660 ([[Puolan sota]] 1600–29, [[Pohjan sota]] 1655–60), jolloin solmittiin [[Olivan rauha]]. Tämä oli kohtalokasta, sillä se johti tilanteeseen, jossa Puola-Liettuan ulkopolitiikan suunta ja tavoitteet jakautuivat usein jopa kolmeen eri suuntaan (Puolan, [[Liettua]]n ja kuninkaan tavoitellessa eri asioita). Ruotsissa Suomi menetti Kustaa Vaasan aikana saamansa erityisaseman, ja maa otti Kaarle-herttuan aikana tiukan linjan vastauskonpuhdistukseen, joka johti lopulta osallistumiseen [[kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotiseen sotaan]].
 
== Yleiset lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Sigismundin_ja_Kaarlen_valtataistelu”