Ero sivun ”Suomen rikoslaki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Kumottu muokkaus 14739642, jonka teki 87.93.155.60 (keskustelu) |
||
Rivi 18:
Rikosoikeudellinen syyntakeisuus selvitetään lääkärien johdolla [[Mielentilatutkimus|mielentilantutkimuksessa]], mutta oikeudellisen arvion tekee [[tuomioistuin]]. Arviot eivät aina osu yksiin. Tuomioistuimilla näyttäisi olevan yleensä tapa edellyttää syvää harhaisuutta ennen kuin syytetty katsotaan ymmärrystä vailla olevaksi. Itse aiheutettu tila, kuten syvä [[Päihde|päihtymys]], ei vaikuta syyntakeisuuteen.
'''Syyllisyys'''. Syyllisyyden toinen puoli on syy-yhteys henkilön toiminnan ja sen seurauksen välillä. Mies lyö toista puukolla ja tämä saa haavan. Toinen puoli eli syyksiluettavuus on tahdon suuntautuminen tai seurauksen mieltäminen; kysymys on rikosoikeustieteen vaikeimpia. Syyllisyys näet jaetaan karkeasti kolmeen osaan, tapaturmaan jossa syyllisyyttä ei ole, tuottamukseen jossa tekijä on menetellyt sekä varomattomasti että moitittavasti, ja tahallisuuteen, joka sekin jaetaan joskus useampaan osaan. Syyllisyys siis edellyttää meillä vallitsevan käsityksen mukaan kykyä tahdon muodostamiseen eli esimerkiksi kuvitelman ja todellisuuden erottamiseen
Rikoslain järjestelmän mukaan teon rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Kun teko on tuottamuksellisena rangaistava, siitä mainitaan laissa erikseen. Ihmisen surmaaminen tarkoituksin saada hänet hengiltä on [[murha]] tai [[tappo]], tahallinen teko. Auton kuljettaminen niin varomattomasti että joku tiellä kulkeva tai autossa oleva saa surmansa, on [[kuolemantuottamus]]. Tunnetun oikeustapauksen tilanne, jossa metsästäjä ampuu luvallisesti asumattomalla seudulla kohti hirveä mutta ohi, ja ampumalinjalla on aivan odottamattomasti sankassa metsässä ihminen, joka saa luodista surmansa, on [[tapaturma]].
| |||