Ero sivun ”Privilegium Maius” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  7 vuotta sitten
p
kh
(Ak: Uusi sivu: '''Privilegium Maius''' on Itävallan herttua Rudolf IV Habsburgilaisen vuonna 1358 tai 1359 teettämä väärennetty asiakirja, joka loi po...)
 
p (kh)
'''Privilegium Maius''' on [[Itävalta|Itävallan]] herttua [[Rudolf IV (Itävalta)|Rudolf IV Habsburgilaisen]] vuonna 1358 tai 1359 teettämä väärennetty asiakirja, joka loi pohjan [[Habsburg]]in suvun vallalle Itävallassa, kun [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta]] tunnusti sen aidoksi vuonna 1453. Asiakirja muun muassa korotti [[Itävallan herttuakunta|Itävallan herttuakunnan]] [[Itävallan arkkiherttuakunta|arkkiherttuakunnaksi]] ja myönsi siten Habsburgeille [[arkkiherttua]]n arvon.
 
Keisari [[Kaarle IV (keisari)|Kaarle IV]] oli vuonna 1356 [[Vuoden 1356 kultainen bulla|kultaisessa bullassaan]] vahvistanut Saksan seitsemän [[Vaaliruhtinas|vaaliruhtinaan]] oikeudet, mutta ulkopuolelle jääneet Habsburgit eivät hyötyneet siitä lainkaan. Tällöin 19-vuotias Itävallan herttua Rudolf IV päätti hankkia itselleen vielä paremmat etuoikeudet väärennöksellä. Hän esitti vuonna 1359 keisari Kaarlelle ''Privilegium Maius'' (”suurempi etuoikeus”) -nimisen asiakirjan, joka oli todellisuudessa muunneltu versio keisari [[Fredrik Barbarossa]]n vuonna 1156 Itävallalle myöntämästä ''[[Privilegium Minus]]'' (”pienempi etuoikeus”) -oikeuskirjasta. ''Privilegium Maiuksessa'' Habsburgeille annettiin samat tai jopa laajemmat etuoikeudet kuin Saksan vaaliruhtinailla oli, ja joidenkin niistä väitettiin takautuvan aina Rooman keisari [[Nero]]on ja jopa [[Julius Caesar]]iin asti. Siinä myös kutsutaan Habsburgeja arkkiherttuoiksi, vaikka heillä ei todellisuudessa vielä tuolloin ollut kyseistä arvoa.<ref name="sarsila">Juhani Sarsila: ''Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa'', s. 54–55. Otava 1988.</ref> Rudolfin teettämä väärennöskokonaisuus käsitti kaikkiaan viisi erillistä dokumenttia, joista niin sanottu ''Henricianum'' oli päivätty vuodelle 1056.<ref name="aeiou">[http://www.aeiou.at/aeiou.encyclop.p/p854294.htm;internal&action=_setlanguage.action?LANGUAGE=en Privilegium maius] {{en}} AEIOU. Viitattu 8.3.2015.</ref> Varsinainen ''Privilegium Maius'' on merkitty Fredrik Barbarossan vuonna 1156 Itävallan [[Henrik II (Itävalta)|Henrik II:lle]] myöntämänämyöntämäksi.<ref name="GHDI">[http://germanhistorydocs.ghi-dc.org/sub_document.cfm?document_id=3956 Forgery in Favor of Territorial Sovereignty – Privilegium Maius (1358/59)] {{en}} German History in Documents and Images. Viitattu 8.3.2015.</ref> Alkuperäinen ''Privilegium Minus'' katosi samoihin aikoihin uuden oikeuskirjan julkistamisen kanssa, ja se mahdollisesti tuhottiin Rudolfin käskystä.<ref>[http://www.habsburger.net/en/chapter/forgery-la-habsburg-privilegium-maius Forgery à la Habsburg: the Privilegium maius] {{en}} The World of the Habsburgs. Viitattu 8.3.2015.</ref>
 
''Privilegium Maius'' käytännössä korotti Itävallan herttuakunnan Habsburgeille myönnetystä läänityksestä perinnölliseksi ruhtinaskunnaksi.<ref name="GHDI" /> Habsburgit saivat [[primogenituuri]]in perustuvan perimysjärjestyksen ja oikeudet jakaa itse läänityksiä, käyttää suvereenin hallitsijan symboleita kuten kruunua ja valtikkaa sekä esiintyä keisarillisissa kokouksissa [[pfalzkreivi]]n arvoisina heti vaaliruhtinaiden jälkeen. Habsburgien mieslinjan sammuessa valta määrättiin periytymään suvun naislinjan kautta. Lisäksi Itävalta julistettiin jakamattomaksi ja se sai luvan itsenäiseen oikeuslaitokseen, jonka päätöksistä ei voisi valittaa keisarille. Habsburgien velvollisuudet keisarikuntaa kohtaan rajoitettiin kahdentoista miehen lähettämiseen kuukausittain keisarin armeijaan sotimaan [[Unkari]]a vastaan.<ref name="aeiou" /><ref name="GHDI" />