Ero sivun ”Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 93:
Juutalaisia oli Valko-Venäjän väestöstä ennen vuotta [[1941]] 820 000 henkeä. [[Holokausti]]ssa heistä sai 650 000 henkeä surmansa. Sisäisissä raporteissaan miehittäjät ilmaisivat huolensa siitä, että minskiläisiä ei saatu yllytettyä juutalaisten vainoamiseen eivätkä he ymmärtäneet juutalaisten muodostamaa "rodullista uhkaa". Valkovenäläisiä tuntuukin vaivanneen pelko siitä, että he olisivat seuraavia surmattavia.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 71-72,2009</ref>
 
Valko-Venäjän alueiden johtajaksi asetettiin [[Wilhelm Kube]]. Hän määräsi kolhoosien lopettamisesta ja niiden muuttamisen osuustoimintatiloiksi. Teollisuuden tuli palvella Saksan armeijaanarmeijaa. Teollisuuden työoloja on kuvailtu surkeiksi.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 72,2009</ref>
 
Saksalaismiehittäjät ryhtyivät keräämään yhteistoimintaan halukkaista henkilöistä hallintovirkamiehiä. Perustettiin "Valko-Venäjän kansallinnen oma-apu (BNS)." Sen tarkoituksena oli järjestää terveydenhuoltoa ja yhteiskunnallista valvontaa. Sen toimialuetta laajennettiin koskemaan myös koulutusta ja kulttuuria. Valkovenäläisyyttä suosittiin venäläisyyden kustannuksella lehdistössä, ammattiliitoissa ja opetuksessa. Myös uskonnollista toimintaa elvytettiin.<ref>Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika 1: Tuhon ja menestyksen tarinat, 72,2009</ref>
Rivi 116:
 
Valko-Venäjällä toimi saksalaismiehityksen aikana myös kansallismielisiä partisaaneja.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 75,2009</ref>
 
=== Jälleenrakennusaika ===
Sodan jälkeen 1945 Puola joutui muodollisestikin luovuttamaan Neuvostoliiton vuonna 1939 ja uudelleen 1944 valtaaman itäisen alueensa, jonka pohjoisosa siirtyi virallisestikin Valko-Venäjälle.