Ero sivun ”Peruskoulu Suomessa” versioiden välillä

[[Kansakoulu]] levisi Suomeen 1860-luvulta alkaen, mutta se oli vapaaehtoinen. Oppivelvollisuus syntyi vuoden 1921 ''oppivelvollisuuslailla'', joka sääti kaikille kansalaisille pakolliseksi kuusivuotisen [[kansakoulu]]n, joka aloitettiin seitsenvuotiaana (tosin [[oppikoulu]]un pyrittiin jo 4. luokan jälkeen). Kansakoulun jatkoksi kehittyi 1940-luvulla kaksi vapaaehtoista jatkoluokkaa sisältänyt [[kansalaiskoulu]], joka valmisti oppilasta [[ammattikoulu]]un. Valtiolliset ja yksityiset oppikoulut huolehtivat korkeammasta [[Yleissivistävä koulutus|yleissivistävästä opetuksesta]], mutta näiden kehittäminen muodostui [[1930-luvun lama]]n ja [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aiheuttaman katkoksen vuoksi luonteeltaan satunnaiseksi. 1950-luvulle tultaessa Suomen koulujärjestelmä olikin selvästi vanhanaikaisempi kuin Länsi-Euroopassa. Yksi ongelma rinnakkaiskoulujärjestelmässä oli sen vahvistama [[yhteiskunnallinen epätasa-arvo]]. Työläisen tai maanviljelijän lapsen oli hankalaa päästä maksulliseen oppikouluun. Kaikki halukkaat eivät päässeet oppikouluun senkään takia, että niitä oli vähän. AktiivistenTätä vanhempienpuutetta toimestakorjaamaan syntyi aktiivisten vanhempien aloitteesta 1950-luvulla kymmeniä yksityisiä oppikouluja korjaamaan tätä puutetta.