Ero sivun ”Virsut” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Velma (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Velma (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
 
[[Tiedosto:Museum of History of Donetsk metallurgical plant (012).jpg|thumb|250px|Niinivirsut [[Volgan mutka]]sta]]
'''Virsut''' ovat [[tuohi|tuohesta]] tai raa’asta [[Niini|niinestä]] tehdyt varrettomat [[kenkä|kengät]], josta tunnetaan [[sandaali]]maisia sekä [[tohveli]]maisia muunnoksia. Virsut kuuluvat niinijalkineisiin, joita [[Itämeri|Itämeren]] itä- kaakkoispuolella on vanhastaan valmistettu useiden puiden kuoriaineksesta, kuten [[lehmukset|lehmuksen]], [[jalava]]n ja [[pajut|pajun]] niinestä sekä [[kataja]]n kuoresta tai [[koivut|koivun]] tuohesta.{{lähde}} [[Boreaalinen vyöhyke|Pohjoisen havumetsävyöhykkeen]] eteläosissa kasvaa hyvätuohisia koivuja ja täällä tuohi on valikoitunut lähes ainoaksi virsujen ainekseksi, vaikka sen käyttö kutomatöihin on huomattavasti hankalampaa kuin lehmuksen niinen. Suomesta ei ole tehty [[Suomen esihistoria|esihistoriallisia]] virsulöytöjä. Virsumallien levikki ja niihin liittyvä sanasto viittaavat kuitenkin siihen, että suorakuteiset niini- ja [[tuohivirsu]]t olisi tunnettu [[Itämerensuomalaiset kansat|itämerensuomalaisten]] keskuudessa jo esihistoriallisella ajalla. Nimitys virsu perustuu balttilaiseen ja länsivenäläiseen sanaan ''verzen'' (''верзень'').{{lähde}} Muita erilaisten virsujen paikallisia nimityksiä ovat esimerkiksi löttö, tanokas, tuohikas, tohveli, luapotti ja kopponen.
 
== Virsutyypit ==
{{Lähteetön}}
 
Virsut voidaan jakaa suorakuteisiin eli löttöihin ja vinokuteisiin eli tohveleihin.
Rivi 16 ⟶ 17:
Työjalkineina käytetyt virsut ovat Suomessa enimmäkseen olleet suorakuteisia. Suorakuteinen virsu eli löttö, ansavirsu tai paulavirsu kiinnitetään jalkaan nilkan ja pohkeen ympäri sidottavilla pauloilla eli ansoilla. Lötöissä ja ansavirsuissa saatettiin käyttää jalkarättejä l. hattaroita ja. Virsunpaulojen materiaali vaihteli ja esimerkiksi Kannaksen äyrämöisheimon naisten virsunpaulojen täytyi olla punottu mustasta villalangasta.
 
Virsu on kestävä jalkine tuoreessa ja kosteassa ympäristössä, kuten luhtaheinän teossa tai suolla liikuttaessa, niitä on käytetty myös järvillä talvisessa nuotanvedossa ennen kumisaappaiden aikaa. Nuotanvedossa virsuissa käytettiin jouhisukka jonka alla vielä villasukkaa<ref name=jouhisukat> Kansallismuseo kuukauden esine 2006 helmikuu '''jouhisukat''' [http://www.nba.fi/fi/kansatieteelliset_jouhisukat Kansallismuseo kuukauden esine 2006 helmikuu jouhisukat]. </ref >Kuivassa, risukkoisessa maastossa ja soralla tai kalliolla virsut taas kuluvat hyvin nopeasti. Virsuja saatettiin käyttää myös juhlavissa tilaisuuksissa, jolloin ne olivat huolellisemmin kudottuja ja niiden kanssa käytettiin tietynlaisia pauloja, hattaroita ja sääriverhoja. Valistusajasta lähtien erityisesti papisto ryhtyi vainoamaan virsujen käyttöä esimerkiksi kirkossa ja virsut muuttuivat pelkästään työjalkineiksi.
 
== Virsujen valmistus ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Virsut