Ero sivun ”Rötösherrajahti” versioiden välillä

Varsinainen rikoksiin – monilta osin todellisiin, mutta osittain myös kuviteltuihin – syyllistyneiden ja sellaisiksi leimattujen "jahtaaminen" käynnistyi toden teolla [[Kai Korte|Kai Kortteen]] tultua [[oikeuskansleri]]ksi keväällä [[1982]]. Useimmiten alioikeudessa langetettu tuomio kuitenkin kumottiin tai sitä ainakin lievennettiin hovioikeudessa. Lopulta myös presidentti [[Mauno Koivisto]] pyrki hillitsemään syyttäjien intoa nostaa syytteitä, kun moni oikeusjuttu oli kuivunut kokoon siitä syystä, että syyte oli nostettu "varmuuden vuoksi", ilman varmaa näyttöä. Suurimmat ja eniten julkisuutta saaneet rötösherrajahdin aikaisista oikeudenkäynneistä olivat niin sanottu [[Noppa-juttu]], jonka oikeuskäsittely venyi yli kuuden vuoden mittaiseksi, sekä [[Helsinki|Helsingin]] kaupunginhallituksen jäseniä ja metrotoimistoa vastaan käyty niin sanottu [[metrojupakka]]. Jälkimmäisen toi julkisuuteen helsinkiläinen toimittaja [[Liisa Kulhia]], joka nousi eduskuntaan vuoden 1983 vaaleissa. Seuraavana syksynä Helsingin kaupunginhallituksen jäsen [[Ilkka Hakalehto]] puolestaan paljasti lahjusskandaalin, joka tunnetaan nimellä [[Naurissaaren lahjusjupakka]].

 

 

Rötösherrajahti nosti julkisuuteen myös käsitteen ''uusmoralismi'', jolla tarkoitettiin väärinkäytöksiin syyllistyneiden ja niistä epäiltyjen voimakasta leimaamista tiedotusvälineissä. Monessa tapauksessa leimaamista pidettiin pahempana rangaistuksena kuin lain rikkomisesta langetettua oikeudellista seuraamusta.