Armeijoiden vaatimien parempien ja yhtenäisempien varusteiden valmistus synnytti myös paremmin organisoitua tuotantoa. 1600- ja 1700-luvuilla syntyi suuria käsiteollisuuslaitoksia, [[manufaktuuri|manufaktuureja]], joissa tehtiin massatuotantona [[univormu]]ja, kiväärejä ja purjekankaita tilaajien laatuvaatimusten mukaan.<ref name="Schön_59">Schön, sivu 59</ref> Näissä saattoi työskennellä satoja, jopa tuhansia työntekijöitä.<ref name="Schön_59" /> Tämän rinnalla toimi kustannusjärjestelmä, joka perustui [[kotiteollisuus|kotiteollisuuteen]]. Siinä kustantaja eli tilaaja otti pankista lainaa, jolla maksoi palkat kotiteollisuustyöntekijöille ja toimitti heille materiaalin kankaiden valmistukseen talveksi. Työntekijät olivat maanviljelijöitä, joilla oli aikaa talvikaudella. He ostivat palkkarahoilla siemenviljaa ja maksoivat palkat satokauden työntekijöille. Sadonkorjuun jälkeen maanviljelijät tallettivat ylimääräiset rahansa pankkeihin. <ref>Schön, sivu 64</ref> Raha kiersi puolen vuoden jaksoissa ja [[pankki]]toiminta laajentui. Kustannusjärjestelmä oli joustava niin tilaajien kuin työntekijöidenkin näkökulmasta. <ref name="Schön_59" />
