Ero sivun ”Asekätkentä” versioiden välillä

'''Asekätkentä''' oli [[jatkosota|jatkosodan]] jälkeen [[Suomi|Suomessa]] suoritettu salainen aseiden hajavarastointioperaatio, jolla pyrittiin mahdollistamaan [[Sissisota|sissisodankäynti]] sellaisessa tilanteessa, että [[Neuvostoliitto]] [[miehitys|miehittäisi]] maan. Kätkentäoperaatio toteutettiin [[suojeluskunta]]piireittäin kunkin piirin paikalliset olot hyvin tunteneiden upseerien johdolla. Toimenpiteen virallinen nimi oli hajavarastointi. NimitysNimityksen asekätkentä onsille sanomalehdistöäsanomalehdistö, vartenkoska muodostunutsitä juttuakäyttämällä hajasijoitustatapahtumasarjasta paremminarveltiin uutisiasaatavan myyväaikaan nimitysparemmin myyviä uutisia.

Epäpoliittisuudestaan huolimatta operaatio sai siihen osallistuneiden kautta oikeistolaisen ja selvästi [[kommunismi]]n vastaisen sävyn.<ref>Lukkari 1984, 82.</ref> Vaikka operaatio toteutettiin [[Päämaja]]n komennossa,määräyksestä ja sen yhteensopivuusjohdolla, sillä voitiin ainakin epäillä rikottavan [[Moskovan välirauha|Moskovan välirauhansopimuksen]] kanssa oli kyseenalainennsopimusta. Loppujen lopuksi toiminnasta tuomittiin [[Pohjoismaat|Pohjoismaiden]] laajimmassa oikeusjutussa 1&nbsp;488 henkilöä.<ref name="viite33">Korkeimman oikeuden päätös 15.3.1950 Lukkari 1984, 275</ref> PuolustusministeriSitä vastoin puolustusministeri [[Elisabeth Rehn]] antoi valtakunnallisen [[maanpuolustuskurssi]]n avajaispuheessaan vuonna 1992 tunnustuksen asekätkijöiden työlle.<ref>Lukkari 1984, 10</ref>

Asekätkennän syynä oli pelko Suomen miehityksestä. [[Valo Nihtilä]] oli upseereita sotakorkeakoulun[[sotakorkeakoulu]]n taktiikan opettajana kouluttaessaan korostanut tulevaisuuteen orientoitumista ja erilaisiin vaihtoehtoihin varautumista. Näin toimivat suunnitelmia tekevät yleisesikunnat kaikkien maiden armeijoissa.<ref>Lukkari 2005,1101, Lukkari 1984, 31</ref> Kun operaatiota alettiin suunnitella, meneillään ollut Romanian[[Romania]]n miehitys lisäsi osaltaan epävarmuutta.<ref>Lukkari 1984, 23</ref>

Kaiken kaikkiaan materiaalia oli tarkoitus varata noin 8&nbsp;000 sotilaan varustamiseen, (yhdelle pataljoonalle[[pataljoona]]lle eli 900:lle miehelle kutakin suojeluskuntapiiriä[[suojeluskuntapiiri]]ä kohti). Lopulta aseita oli suojeluskuntapiireissä noin 35&nbsp;000 sotilaan käyttöön.<ref>Lukkari 1984, 251</ref> Alkuperäinen aseiden hajavarastointisuunnitelma laajeni käsittämään aseiden ohella myös muita tarvikkeita ja varusteita, joiden käsittely organisoitiin omiksi "linjoikseen".<ref>Lukkari 1984, 60–77, 251</ref> Tällaisia linjoja olivat esimerkiksi pioneeri-, viesti- ja lääkintälinja.

Tapaus tuli ilmi keväällä 1945 oululaisen varastointiin osallistuneen vasemmistolaisen sotilaan, Lauri Kumpulaisen, varastettua hajasijoitetusta ase- ja varustekätköstä muonaa omiin tarpeisiinsa. Kiinnijäätyään oli hän uhkauksensa mukaisesti ilmoittanut asiasta omia kanaviaan myöten valvontakomission[[Liittoutuneiden valvontakomissio|valvonta­komission]] Oulun toimistoon.<ref>Lukkari 1984, 216</ref> Ensimmäinen asekätkennästä pidätetty oli Oulussa Lapin sodan asepäällikkö majuri Vilho Pösö. AsiastaMonien menimielestä tietoKumpulainen neuvostoliittolaisillemenetteli monien[[maanpetos|maan­petoksellisesti]] mielestätiedottaessaan maanpetoksellisellaasekätkennästä tavalla[[neuvostoliitto]]laisille, koska kyseessä oli maanpuolustuksellisestimaan­puolustuksen kannalta tärkeä operaatio, jokaeikä eise ollut missäänmillään tavalla voimassa olleiden muodossalakien lainvastainen.

Kommunistit vaativat valvontakomission kautta Suomen hallitukselta kovia toimia, rikostutkintaa ja rangaistuksia ylintä sotilasupseeristoa myöten, muun muassa [[maanpetos|maan]]- ja valtiopetoksellisesta[[valtiopetos|valtio­petoksellisesta]] toiminnasta maan laillista hallitusvaltaa vastaan. Rangaistusta ei kuitenkaan vaadittu rikoksen tehneelle ja sotilassalaisuuden rikkoneelleluvattomasti paljastaneelle sotilastoverille. [[Liittoutuneiden valvontakomissio]] ja suomalaiset kommunistit vaativat kovia toimia. Sisäministeri [[Yrjö Leino]] teki asekätkennästä − ”suoranaisesta aseellisesta, taantumuksellisesta väkivaltayrityksestä” – selkoa eduskunnalle [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti|sotasyyllisyysasiasta]] käydyn keskustelun yhteydessä heinäkuun alussa 1945 pyrkien kytkemään nämä kaksi asiaa yhteen. Asekätkentäjuttua tutkimaan perustettiin Leinon määräyksestä syyskuussa 1945 erityinen sisäministeriön tutkintaelin (SMTE) tehtävän osoittauduttua Valtiolliselle poliisille ([[Valpo]]) ylivoimaiseksi. Syyskuun loppuun mennessä oli pidätetty jo 547 henkilöä epäiltyinä osallistumisesta asekätkentään.<ref>Lukkari 1984, 239–241.</ref> Asian ulkopoliittisista vaikutuksista huolestunut oikeusministeri [[Urho Kekkonen]] vetosi lokakuun alussa pitämässään radiopuheessa kaikkiin kansalaisiin, jotta nämä avustaisivat viranomaisia jutun selvittämisessä.<ref>Lukkari 1984, 258.</ref>

Massiiviset tutkinnat johtivatkin Pohjoismaiden laajimpaan oikeudenkäyntiin kätkentään osallistuneita vastaan. Pidätyksiä tehtiin runsaasti ja [[Sörnäisten vankila]]an Helsingissä suljettuja korkeampia upseereita kutsuttiin leikillisesti nimellä "Sörnäisten yleisesikunta".<ref>Nimitystä käytti mm. A.H. Virkkunen vuonna 1976 julkaistun kirjansa nimenä.</ref> Korkein vangittu upseeri oli päämajoitusmestari kenraaliluutnantti [[A. F. Airo]], joka [[laillisuusperiaate|laillisuusperiaatteen]] ja silloin voimassa olleen [[Suomen rikoslaki|rikoslain]] voimaanpanoasetuksen vastaisesti oli pidätettynä kaksi vuotta kahdeksan kuukautta ilman tuomiota.<ref>Lukkari 2005, 1105–1106</ref> Suomalainen äärivasemmisto pyrki osoittamaan jutun pääsyylliseksi nimenomaan Airon ja piti asekätkentää ”suomalaisten upseerien johtamana salaliittona, johon maan taantumuspiirit olivat yhtyneet”.<ref>Lukkari 1984, s. 268.</ref> Tosiasiassa Airolla ei olisi ollut mahdollisuuksiakaan johtaa tai edes valvoa kätkentäoperaatiota, koska silloin vielä käynnissä ollut [[Lapin sota]] ja lukuisat valvontakomission antamat tehtävät olivat vieneet hänen kaiken aikansa.<ref>Lukkari 1984, s. 28.</ref> Asekätkentään paikallistasolla osallistuneet pidätetyiksi joutuneet ”maakunnan miehet” istuivat enimmäkseen lähimmissä [[lääninvankila|lääninvankiloissa]] tai paikallisten poliisilaitosten selleissä.<ref>Lukkari 1984, 255.</ref> MannerheimristinMannerheim-ristin ritari lentomestari [[Urho Sakari Lehtovaara]] oli viimeisimpiä pidätettyjäasekätkennän asekätkentäänvuoksi liittyenpidätettyjä. Lehtovaara menehtyi nykytiedon mukaisesti Valpon kuulustelujen ja pidätyksen aikana oman käden kautta kuulustelijansa virka-aseen aiheuttamaan ampumahaavaan. Hänet haettiin [[Salo]]on haudattavaksi ilmoitetunsen menehtymispäivämääränjälkeen, kun hänen 15. tammikuuta 1949 jälkeenoli ilmoitettu kuolleen.