Ero sivun ”Lipposen II hallitus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ashoka (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Lipposen II hallitus''' oli [[Suomi|Suomen tasavallan]] 67. [[hallitus]], niin sanottu [[sateenkaarihallitus]], jonka muodostivat [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]], [[Kansallinen Kokoomus|Kokoomus]], [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]], [[Vasemmistoliitto]] ja [[Vihreä liitto]]. Hallitus muodostettiin [[eduskuntavaalit 1999|1999 eduskuntavaalien]] tuloksen perusteella ja hallitus toimi [[15. huhtikuuta|15.&nbsp;huhtikuuta]] [[1999]] – [[17. huhtikuuta]] [[2003]]. [[Hallituskoalitio]] muodosti [[enemmistöhallitus|enemmistöhallituksen]]. Se toimi 1 464 päivää eli täyden toimikauden. Vihreä liitto jätti hallituksen [[31. toukokuuta]] [[2002]] protestina päätökselle uuden ydinvoimalan ([[Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennusprojekti|Olkiluoto 3]]) rakentamisesta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vihreat_jatti_hallituksen_ydinvoiman_tahden_vuonna_2002_106066.html#media=106067 | Nimeke = Vihreät jätti hallituksen ydinvoiman tähden vuonna 2002| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Vihreiden ja Hassin viimeiset päivän hallituksessa | Julkaisu =Yle Elävä arkisto| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Yleisradio| Viitattu = 15.9.2014 | Kieli = }}</ref>.
 
==Hallituksen muodostaminen==
Presidentti [[Martti Ahtisaari]] antoi hallitustunnustelijan tehtävän suurimman puolueen SDP:n puheenjohtajalle [[Paavo Lipponen|Paavo Lipposelle]], joka ilmoitti yrittävänsä hallituksen muodostamista edellisen hallituksen pohjalta. Kaikki viisi hallituspuoluetta ilmoittivat olevansa valmiita jatkamaan myös uudessa hallituksessa. [[Suomen Keskusta|Keskusta]] pyrki kaikin keinoin yhteistyöhön SDP:n kanssa; puheenjohtaja [[Esko Aho]] tarjoutui jäämään pois hallituksesta ja jopa luopumaan presidenttiehdokkuudestaan, jotta hänen puolueensa pääsisi hallitukseen. Keskusta jätettiin kuitenkin toistamiseen peräkkäin oppositioon. Jatkuvuutta osoitti keskeisten ministerien – Lipposen itsensä lisäksi ulkoministeri [[Tarja Halonen|Tarja Halosen]], valtiovarainministeri [[Sauli Niinistö]]n ja maa- ja metsätalousministeri [[Kalevi Hemilä]]n – jatkaminen tehtävissään. Edellisen hallituksen ministereistä jatkoivat uusissa tehtävissä [[Suvi-Anne Siimes]], [[Sinikka Mönkäre]], [[Olli-Pekka Heinonen]], [[Jan-Erik Enestam]] ja [[Kimmo Sasi]]. Hallituspaikkojen jaossa SDP luovutti yhden paikan Kokoomukselle ja peruspalveluministerin salkku jaettiin Vihreän liiton ja RKP:n kesken puoliksi vaalikauden ajalle.<ref name="mitä">''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2000'', s. 210–211. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15503-2.</ref> Vihreiden lähdettyä hallituksesta toukokuussa 2002 SDP sai ympäristöministerin ja Kokoomus maa- ja metsätalousministerin salkun.<ref name="kansalaisen"> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2003'', s. 116. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18085-1.</ref>
 
Lipposen ensimmäinen hallitus kävi 15. huhtikuuta [[Presidentinlinna]]ssa jättämässä eronpyyntönsä presidentti Martti Ahtisaarelle, ja hetkeä myöhemmin Lipposen toinen hallitus esittäytyi presidentille. Tilanne oli historiallinen, sillä sama hallituspohja ei ollut koskaan ennen Suomen historiassa jatkanut samassa muodossa.<ref name="mitä"/>
 
==Hallitusohjelma==
Uusi hallitus vakuutti, ettei suuriin säästöpäätöksiin olisi vaalikauden 1999–2003 aikana enää tarvetta, mutta ilmoitti jatkavansa edeltäjänsä talouspoliittista linjaa. Hallitus uskoi talouskasvun jatkuvan ripeänä alkavallakin vaalikaudella ja valtion menojen reaalitaso päätettiin pitää entisenä. Valtion velkataakkaa pyrittiin keventämään, mikä merkitsi tulonsiirtojen ja palvelujen pysymistä ennallaan. Luvattujen tuloverokevennysten vastapainoksi hallitus ilmoitti korottavansa pääoma-, yhteisö- ja korkotulojen verokantaa yhdellä prosenttiyksiköllä 28:sta 29 prosenttiin vaalikauden aikana. Tavoitteekseen hallitus asetti 200&nbsp;000 uutta työpaikkaa toimikautensa aikana; tämä merkitsi työllisyysasteen nousua 66 prosentista 70 prosenttiin.
 
Hallitusohjelmassa uskottiin Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden edistävän vakaata kehitystä Pohjois-Euroopassa. [[Pohjois-Atlantin liitto|Sotilasliitto Nato]]n jäsenyyttä ei pidetty tarpeellisena, mutta jo edellisen hallituksen ohjelmassa mukana ollut ns. Nato-optio sisällytettiin myös uuteen hallitusohjelmaan. Turvallisuuspolitiikan perustaksi asetettiin "uskottava puolustuskyky". Uuden hallituksen ohjelmaan kirjattiin myös mahdollisuus [[ydinvoima]]n lisärakentamiseen, jota suomalainen elinkeinoelämä oli toivonut jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien.<ref name="mitä"/>
==Ministerinvaihdokset==
* Ulkoministeri Tarja Halonen valittiin uudeksi [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentiksi]] [[Suomen presidentinvaali 2000|vuoden 2000 presidentinvaalissa]] ja uudeksi ulkoministeriksi siirtyi kauppa- ja teollisuusministeri [[Erkki Tuomioja]]. Uudeksi kauppa- ja teollisuusministeriksi tuli työministeri [[Sinikka Mönkäre]] ja uudeksi työministeriksi kansanedustaja [[Tarja Filatov]]. Työministeriksi oli aluksi kaavailtu kansanedustaja [[Virpa Puisto]]a, joka oli kuitenkin kieltäytynyt.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2001'', s. 79. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16737-5.</ref>
* Peruspalveluministeri, RKP:n [[Eva Biaudet]] siirtyi [[äitiysloma]]lle huhtikuussa 2000 ja hänen tilalleen tuli Vihreän liiton kansanedustaja [[Osmo Soininvaara]].<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 2001'', s. 105.</ref> Biaudet palasi hoitamaan ministerin tehtäviään huhtikuussa 2002 ja Soininvaara siirtyi takaisin kansanedustajaksi. Kumpikaan ei pitänyt ministerinsalkun jakamista erityisen onnistuneena ratkaisuna.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 2003,'' s. 99.</ref>
* Sisäministeri [[Kari Häkämies]] palasi aikaisempaan virkaansa [[Kuopio]]n kaupunginjohtajaksi syyskuun alussa 2000 ja hänen tilalleen tuli kansanedustaja, Kokoomuksen puheenjohtaja [[Ville Itälä]].<ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002'', s. 13. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17635-8.</ref>
* Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen siirtyi tammikuussa 2002 [[Yleisradio]]n suomenkielisen televisiotoiminnan johtajaksi ja hänen tilalleen tuli ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi, joka oli hoitanut liikenneministerin tehtävää myös Lipposen ensimmäisessä hallituksessa. Uudeksi ulkomaankauppaministeriksi nimitettiin kansanedustaja [[Jari Vilén]].<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 2003'', s. 53.</ref>
* Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä siirtyi helmikuussa 2002 [[Elintarviketeollisuusliitto|Elintarviketeollisuusliiton]] toimitusjohtajaksi ja hänen tilalleen nimitettiin [[Osuuspankki]]keskuksen pankinjohtaja [[Raimo Tammilehto]]. Hemilä ehti toimia maa- ja metsätalousministerinä yhteensä 2487 vuorokautta eli pitempään kuin kukaan hänen edeltäjistään.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 2003'', s. 75.</ref>
* Ympäristöministeri [[Satu Hassi]] erosi tehtävästään toukokuussa 2002 eduskunnan myönnettyä luvan viidennen ydinvoimalan rakentamiselle, mikä merkitsi Vihreän liiton lähtöä hallituksesta. Uudeksi ympäristöministeriksi tuli SDP:n kansanedustaja [[Jouni Backman]]. Tässä yhteydessä myös sitoutumaton maa- ja metsätalousministeri Raimo Tammilehto joutui jättämään paikkansa hallituksen poliittisen tasapainon säilyttämiseksi ja hänen tilalleen nimitettiin Kokoomuksen kansanedustaja [[Jari Koskinen]].<ref name="kansalaisen"/>
* Kulttuuriministeri [[Suvi Lindén]] sai pyytämänsä eron hallituksesta kesäkuussa 2002 sen jälkeen, kun oikeuskansleri [[Paavo Nikula]] oli katsonut hänet esteelliseksi myöntämään valtion avustusta yksityiselle [[Oulu|oululaiselle]] golfkeskukselle, jonka osaomistaja Lindén oli. Uudeksi kulttuuriministeriksi nimitettiin kansanedustaja [[Kaarina Dromberg]].<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 2003'', s. 115 ja 118.</ref>
 
== Kokoonpano<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&multivalue.selectedCriterion.hallitus_id=67 | Nimeke =Lipposen II hallitus | Julkaisu=valtioneuvosto.fi | Julkaisija= Valtioneuvosto | Viitattu = 24.5.2010}}</ref> ==