Ero sivun ”Jules Massenet” versioiden välillä

[[Kuva:Jules Massenet portrait.jpg|thumb|Jules Massenet, lyyrisen oopperan mestareita.]]

Opiskeltuaan [[Ambroise Thomas]]'n johdolla Pariisin konservatoriossa Massenet voitti ''Prix de Romen'' ja muutti kolmeksi vuodeksi [[Rooma]]an. [[Italia]]ssa hän meni naimisiin ja tapasi mm. [[Frans Liszt]]in. Hänen ensimmäinen oopperansa oli yksinäytöksinen ''Grand'Tante'' [[Opéra-Comique]]ssa [[1867]]. [[Ranskan-Preussin sota|Ranskan-Preussin sodan]] sytyttyä Massenet pistipalveli nuottivihkonsa hyllylle ja astui isänmaan palvelukseen sotilaan ominaisuudessasotilaana, mutta palasi vuoden kuluttua sävellystyöhön.

1870-luvun alun kahdella oopperalla, [[Don César de Bazan]]illa ja [[Marie-Magdaleine]]lla Massenet nousi valokeilaan, saaden tunnustusta mm.muun muassa [[Pjotr Tšaikovski|Tšaikovski]]lta ja [[Charles Gounod|Gounod'lta]]. Suursuositussa ''[[Manon]]issaiss''a Massenet käytti ''johtoaiheita''[[johtoaihe]]ita, minkä vuoksi häntä nimitettiin ''Mademoiselle”Mademoiselle Wagneriksi''Wagneriksi”, ehkä hieman kateudestakin sillä Massenet oli tällöin Ranskan suosituin oopperasäveltäjä. ManoninSeuraavat jälkeiset kolme oopperaaoopperat ''[[Le Cid]]'', ''[[Le Mage]]'' ja ''[[Esclarmonde]]'' eivät menestyneet, mutta vuoden 1892 ''[[1892Werther]]'' Massenet iskisai jälleen kultasuoneensuuren [[Werther]]illäsuosion.

Vuosina [[1878]]-[[1892]] hänMassenet toimi [[Pariisin konservatoriossakonservatorio]]ssa professorina, opettaen sävellystä. Hänen kuuluisimpia oppilaitaan ovat olleet [[Paul Vidal]], [[George Enescu]], [[Ernest Chausson]] ja [[Gustave Charpentier]] ja suomalainen [[Armas Järnefelt]].

Joksikin aikaa Massenet siirtyi [[verismo]]-oopperoihin, mutta palasi vanhaan, kevyempään ja lyyrisempäänrunollisempaan tyyliinsä. Ranskalaiset musiikkivirtaukset olivat kuitenkin muuttaneet suuntaa eivätkä Massenet'n vuosisadan vaihteen jälkeen sävelletyt oopperat ehkä ''[[Don Quichotte]]a'' lukuun ottamatta saavuttaneet menestystä.

Oopperoiden lisäksi Massenet sävelsi myös [[baletti]]musiikkia, [[oratorio]]ita ja [[kantaatti|kantaatteja]], orkesteriteoksia sekä [[laulu]]ja. [[Vincent d'Indy]] kuvaili hänen varhaisempia oopperoitaan ja oratorioitaan "puoliuskonnollisesti”puoliuskonnollisesti eroottisiksi"eroottisiksi”. Massenet antoi itsekin ymmärtää ettei juuri perusta "jeesushömpötyksistä"”jeesushömpötyksistä”, mutta tekevänsä niitä mikäli yleisö niin haluaa. Hänen teoksistaan voi löytää myös itämaisia vaikutteita koko uran ajalta.

* ''Grand'Tante'' ([[1867]])

* ''Don César de Bazan'' ([[1872]])

* ''Marie-Magdaleine'' ([[1873]])

* ''Bérengère et Anatole'' ([[1876]])

* ''le Roi de Lahore'' ([[1877]])

* ''la Vierge'' ([[1880]])

* ''[[Hérodiade]]'' ([[1881]])

* ''[[Manon]]'' ([[1884]])

* ''[[le Cid]]'' ([[1885]])

* ''[[Esclarmonde]]'' ([[1889]])

* ''[[Werther]]'' ([[1892]])

* ''[[Thaïs]]'' ([[1894]])

* ''le Portrait de Manon'' ([[1894]])

* ''la Navarraise'' ([[1894]])

* ''[[Sapho (Massenet'n ooppera)|Sapho]]'' ([[1897]])

* ''[[Cendrillon]]'' ([[1899]])

* ''[[Grisélidis]]'' ([[1901]])

* ''le Jongleur de Notre-Dame'' ([[1902]])

* ''[[Chérubin]]'' ([[1905]])

* ''Thérèse'' ([[1907]])

* ''[[Don Quichotte]]'' ([[1910]])

* ''Roma'' ([[1912]])

* ''Panurge'' ([[1912]])

* ''Cléopatre'' ([[1914]])

* ''Amadis'' ([[1922]])

''"Niin kuin jokaisella italialaisella muusikolla on itsessään pieni osa [[Giuseppe Verdi|Verdiä]] tai [[Giacomo Puccini|Puccini]]a, kantaa jokainen ranskalainen sydämessään vähän Massenet'a."'' -– [[Francis Poulenc]]