Ero sivun ”Rajageminaatio” versioiden välillä

'''Jäännöslopuke''' (joskus myös ''aspiraatio'', ''rajageminaatio'' tai ''loppuhenkonen'') tarkoittaa tiettyjen [[suomen kieli|suomen kielten]] sanojen ja sanamuotojen lopussa esiintyvää [[foneemi]]a, joka ei nykykielessä äänny selvästi muuten kuinäännettä [[assimilaatio (fonetiikka)|assimilaationa]] seuraavan sanan kanssa. Jäännöslopuke ei ole [[foneemi]], vaan aikaisemman sananloppuisen konsonantin jäänne, jonka äännearvo on eri tapauksissa erilainen. Seuraavan sanan alkaessa konsonantilla tämä konsonantti saattaa kahdentua, esimerkiksi "tule tänne" ääntyy /tule'tänne/ (siis tule-sana loppuu nopeasti ja sen jälkeen on pieni tauko) tai /tulettänne/, josta käytetään nimitystä loppukahdennus.

* useimmat e-loppuisten [[substantiivi]]en ja [[adjektiivi]]en perusmuodot, esim. ''herne kasvaa'' /hernekkasvaa/. (Varsinkin eteläpohjalaismurteissa näissä sanoissa voi olla loppukonsonantin paikalla -t tai -s, kuten nimissä Hernesniemi, Venetpalo.), mutta jäännöslopuketta ei ole sanoissa ''nukke'' eikä ''kaase'' (vanhanaikaisten häiden kruunupäämorsian) eikä yleisissä e-loppuisissa etunimissä kuten esimerkiksi nimissä [[Anne]], [[Kalle]], [[Ville]]