Ero sivun ”Rajageminaatio” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Korjattu jäännöslopukkeen historia
Nenoniel (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Jäännöslopuke''' (joskus myös ''aspiraatio'', ''rajageminaatio'' tai ''loppuhenkonen'') tarkoittaa tiettyjen [[suomen kieli|suomen kielten]] sanojen ja sanamuotojen lopussa esiintyvää [[foneemi]]a, joka ei nykykielessä äänny selvästi muuten kuinäännettä [[assimilaatio (fonetiikka)|assimilaationa]] seuraavan sanan kanssa. Jäännöslopuke ei ole [[foneemi]], vaan aikaisemman sananloppuisen konsonantin jäänne, jonka äännearvo on eri tapauksissa erilainen. Seuraavan sanan alkaessa konsonantilla tämä konsonantti saattaa kahdentua, esimerkiksi "tule tänne" ääntyy /tule'tänne/ (siis tule-sana loppuu nopeasti ja sen jälkeen on pieni tauko) tai /tulettänne/, josta käytetään nimitystä loppukahdennus.
 
Paitsi sanarajan kohdalla, esiintyy jäännöslopuke myös [[yhdyssana]]n osien rajalla (esim. ''hernekeitto'' /hernekkeitto/) sekä [[liitepartikkeli]]en edellä (esim. ''annapas'' /annappas/).
Rivi 8:
 
Jäännöslopuke esiintyy vain tiettyjen vokaaliloppuisten sanojen kohdalla. Tärkeimmät sanaryhmät ovat
* useimmat e-loppuisten [[substantiivi]]en ja [[adjektiivi]]en perusmuodot, esim. ''herne kasvaa'' /hernekkasvaa/. (Varsinkin eteläpohjalaismurteissa näissä sanoissa voi olla loppukonsonantin paikalla -t tai -s, kuten nimissä Hernesniemi, Venetpalo.), mutta jäännöslopuketta ei ole sanoissa ''nukke'' eikä ''kaase'' (vanhanaikaisten häiden kruunupäämorsian) eikä yleisissä e-loppuisissa etunimissä kuten esimerkiksi nimissä [[Anne]], [[Kalle]], [[Ville]]
* [[allatiivi]]muodot, esim. ''lapsille vaatetta'' /lapsillevvaatetta/
* kolmannen persoonan [[omistusliite]], esim. ''isänsä luvalla'' /isänsälluvalla/