Ero sivun ”Etunimi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 29:
Useimmat etunimet ovat sidonnaisia sukupuoleen, ja ainakin Saksassa nimen pitää ilmaista selkeästi sukupuoli,{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} mutta monissa maissa osa etunimistä voidaan antaa kummalle sukupuolelle tahansa. Esimerkiksi useissa [[afrikka]]laisissa kulttuureissa on sukupuolineutraaleja nimiä. Erityisesti [[englannin kieli|englanninkielisissä]] maissa on sekä miehen- että naisennimiin perustuvia [[lempinimi]]ä, joita voidaan käyttää myös etuniminä (kuten Chris tai Alex). Esimerkiksi nimeä Alex voidaan käyttää sekä maskuliinisen Alexanderin että feminiinisen Alexandran lyhenteenä. Jotkin englanninkieliset nimet lausutaan samalla tavalla, mutta kirjoitusasu on erilainen sen mukaan, onko kyseessä mies- vai naispuolinen henkilö. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Teri (feminiininen) ja Terry (maskuliininen) sekä lempinimet Nikki (feminiininen) ja Nicky (maskuliininen).
Jotkin nimet ovat eri maissa eri sukupuolille kuuluvia. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Nikita ([[Ranska]]ssa feminiininen, [[Venäjä]]llä maskuliininen), Kim ([[Suomi|Suomessa]] maskuliininen, englanninkielisissä maissa feminiininen), Anne (useissa maissa feminiininen, [[Alankomaat|Alankomaissa]] maskuliininen). Nimi Mika taas on Japanissa feminiininen ja Suomessa maskuliininen, mutta Ruotsissa unisex-nimi, sillä se käsitetään lyhenteeksi sekä
Suomen nimilain mukaan etunimeksi ei saa antaa ”pojalle naisennimeä eikä tytölle miehennimeä”.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850694 Nimilaki 9.8.1985/694.]</ref> Suomessa on kuitenkin joukko nimiä, jotka ovat sekä miehen- että naisennimiä. Esimerkiksi vuosina 2000–2006 [[Kaino]]-nimen sai 11 miestä ja 9 naista.<ref name=nimipalvelu>Nimien lukumäärät haettu [http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/ Väestörekisterikeskuksen etunimipalvelusta].</ref> Aikaisemmin laissa ei ollut tällaista vaatimusta, ja niinpä jopa sellaisia nimiä, jotka ovat kestosuosikkeja jommankumman sukupuolen ensimmäisinä niminä, on annettu, joskin ani harvoin, myös toiselle sukupuolelle. Näinollen Suomessa on ollut jopa esim. Antti-, Lauri-, Matti-, Mikko- ja Pekka-nimisiä naisia ja vastaavasti jopa esim. Anna-, Anni-, Eeva-, Maija- ja Tiina-nimisiä miehiä. Suomen itsenäisyyden aikana [[K. J. Ståhlberg]] toimi sukupuolenvastaisten etunimien kieltämiseksi. Hänen mukaansa oli sattunut, että epämääräisen etunimen takia nainen oli kutsuttu asevelvollisuuskutsuntaan.<ref>Eero Kiviniemi: Rakkaan lapsen monet nimet</ref>
| |||