Ero sivun ”Yrjänän emännän synti” versioiden välillä

fix
(kuva poistettu)
(fix)
| leikkaaja = [[Armas Vallasvuo]]
| pääosat = [[Mirjami Kuosmanen]]<br>Edvin Laine
| maa = [[Suomi]]
| tuotantoyhtiö = [[Suomen Filmiteollisuus]]
| ensi-ilta = [[24. lokakuuta]] [[1943]]
| kesto = 88 minuuttia
| kieli = suomi
}}
 
'''Yrjänän emännän synti''' (''Yrjänä-värdinnans synd'') on [[Suomi|suomalainen]] mustavalkoinen [[draamaelokuva]] vuodelta [[Elokuvavuosi 1943|1943]]. Se perustuu [[Artturi Leinonen|Artturi Leinosen]] saman nimiseen romaaniin vuodelta [[1937]].<ref name="SKF3_235">Suomen kansallisfilmografia 3, sivus. 235.</ref> Elokuva on [[Edvin Laineen esikoisohjaus. Yrjänän ökytilaa vaivaa isännästä johtuva [[lapsettomuusLaine]].en Talon emäntä päättää hankkia lapsen keinoja kaihtamattaesikoisohjaus. Hän on syntyään Yrjänän tytär ja haluaa jatkaa maineikasta sukuaan. Yrjänän isäntä kokee tulleensa syrjäytetyksi ja nolatuksi. Emäntä joutuu konfliktiin paitsi miehensä, myös kirkon edustajien kanssa.
 
Elokuvassa Yrjänän maatilaa vaivaa isännästä johtuva lapsettomuus. Talon emäntä päättää hankkia lapsen keinoja kaihtamatta. Hän on syntyään Yrjänän tytär ja haluaa jatkaa maineikasta sukuaan. Yrjänän isäntä kokee tulleensa syrjäytetyksi ja nolatuksi. Emäntä joutuu konfliktiin paitsi miehensä, myös kirkon edustajien kanssa.
''Yrjänän emännän synnin'' kaupallinen menestys oli Helsingissä sangen huono, mutta Tampereella sitä vastoin erittäin hyvä. [[Suomi|Suomen]] muissa kaupungeissa elokuva sai hieman vuoden keskiarvoa paremman yleisömenestyksen.<ref name="SKF3_235"/> Televisiossa ''Yrjänän emännän synti'' nähtiin ensimmäisen kerran [[21. syyskuuta]] [[1974]]. Elokuva on julkaistu myös [[DVD]]:nä.
 
== Tuotanto ==
 
''Yrjänän emännän synti'' kuvattiin vuonna 1943. Ulkokuvauksia suoritettiin syysaikaan [[Kangasala|Kangasalla]] [[Suinula]]n kylässä, missä Yrjänän tilaa esittänyt Markkulan talo sijaitsi. Kesällä kuvattiin [[Oulainen|Oulaisissa]], [[Pyhäjoki|Pyhäjoella]] ja [[Merijärvi|Merijärvellä]]. Sisäkuvat otettiin SF:n studioilla.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 232</ref>
 
==Juoni==
 
{{Juonipaljastus}}
 
Nuorehko Selma on mahtavan, parisataa vuotta vanhan synnyin[[maatila]]nsasynnyinmaatilansa Yrjänän emäntä. Tilan päärakennuksen yläkerrassa on kaksi kamaria, joista toisessa ovat asuneet Yrjänän pojat ja toisessa Yrjänän tyttäret. Tilaa isännöi kotivävy Antti. Pariskunnan onnea varjostaa lapsettomuus, jonka syy on Antin lapsena sairastamassa taudissa. Selma alkaa vakavasti hakea sijaissiittäjää lapsen saamiseksi. Adoptio ei tule kysymykseen. Hän kertoo aikeistaan Josefiinalle, joka on uskovainen ja itsekin lapseton. Selman mielestä lapsen hankkiminen toisen miehen kanssa ei ole syntiä, jos se ei tapahdu intohimojen vallassa. Josefiinan mielestä lapsettomuus on jumalan tahto. Eräänä kesäpäivänä Selma on uimassa ja samaan aikaan veteen pulahtaa naapurin komea nuori mies Sauli. Selma on jo aiemmin kiinnittänyt huomionsa Sauliin. Juhannuksena hän soutelee Saulin kanssa syrjäiselle rantaniitylle, jossa yhdyntä suoritetaan katseilta piilossa. Selma tulee kertalaukauksesta raskaaksi. Hän kuitenkin haluaa Saulin unohtavan koko jutun. Antti kuulee vaimonsa raskaudesta puolivahingossa kylän juoruämmiltä, jotka ihmettelevät kun Yrjänän emäntä alkoi odottaa lasta vasta useiden aviovuosien jälkeen.
 
Antti tajuaa vähitellen Saulin olevan lapsen biologinen isä. Seuraa miesten välinen väkivaltainen yhteenotto metsässä. Talvella rovasti ja kappalainen tulevat ahdistelemaan Selmaa uteluillaan Yrjänän emännän siunatusta tilasta. Emäntä ajaa kirkonmiehet ulos. Josefiina koettaa selvitellä Yrjänän emännän ja isännän tulehtuneita välejä. Antti tulee juovuksissa räyhäämään vaimolleen Josefiinan läsnäollessa ja hieman myöhemmin asioita selvitetään raihanaiseksi käyneen Josefiinan kamarissa. Synnytys on Antille tiukka paikka, mutta hän pyrkii tilanteen herraksi. Kun Tuomas on parivuotias, Antti vieroksuu häntä edelleen. Kaikki puhuvat "Selman pojasta". Eräänä kohtalokkaana kesäpäivänä Tuomas putoaa Yrjänän läheisyydessä raivoavan [[Koski|kosken]] kuohuihin. Antti ryntää pelastamaan poikaa ja onnistuu. Tällöin hän toteaa Tuomaksen vihdoinkin omaksi pojakseen.
 
{{Juonipaljastus loppu}}
 
==Henkilöt==
}}
 
==JuoniHuomioita==
 
Toivo Särkkä kirjoitti ''Yrjänän emännän syntiin'' synkän lopun, missä haudotaan itsemurhaa ja Antti jättää Selman. Laine muutti loppuratkaisun valoisammaksi yhdessä toimittaja [[Olavi Veistäjä|Olavi Vesterdahlin]] kanssa. Selman poikaa Tuomasta esitti vuonna 1942 syntynyt Jarmo Laine, Edvin Laineen ja Mirjam Noveron esikoinen, joka kuoli keuhkokuumeeseen talvella 1944.<ref name="SKF3_235"/>
{{Juonipaljastus}}
 
== Vastaanotto ==
Nuorehko Selma on mahtavan, parisataa vuotta vanhan synnyin[[maatila]]nsa Yrjänän emäntä. Tilan päärakennuksen yläkerrassa on kaksi kamaria, joista toisessa ovat asuneet Yrjänän pojat ja toisessa Yrjänän tyttäret. Tilaa isännöi kotivävy Antti. Pariskunnan onnea varjostaa lapsettomuus, jonka syy on Antin lapsena sairastamassa taudissa. Selma alkaa vakavasti hakea sijaissiittäjää lapsen saamiseksi. Adoptio ei tule kysymykseen. Hän kertoo aikeistaan Josefiinalle, joka on uskovainen ja itsekin lapseton. Selman mielestä lapsen hankkiminen toisen miehen kanssa ei ole syntiä, jos se ei tapahdu intohimojen vallassa. Josefiinan mielestä lapsettomuus on jumalan tahto. Eräänä kesäpäivänä Selma on uimassa ja samaan aikaan veteen pulahtaa naapurin komea nuori mies Sauli. Selma on jo aiemmin kiinnittänyt huomionsa Sauliin. Juhannuksena hän soutelee Saulin kanssa syrjäiselle rantaniitylle, jossa yhdyntä suoritetaan katseilta piilossa. Selma tulee kertalaukauksesta raskaaksi. Hän kuitenkin haluaa Saulin unohtavan koko jutun. Antti kuulee vaimonsa raskaudesta puolivahingossa kylän juoruämmiltä, jotka ihmettelevät kun Yrjänän emäntä alkoi odottaa lasta vasta useiden aviovuosien jälkeen.
 
''Yrjänän emännän synnin'' kaupallinen menestys oli Helsingissä sangen huono, mutta Tampereella sitä vastoin erittäin hyvä. [[Suomi|Suomen]] muissa kaupungeissa elokuva sai hieman vuoden keskiarvoa paremman yleisömenestyksen.<ref name="SKF3_235"/> Televisiossa ''Yrjänän emännän synti'' nähtiin ensimmäisen kerran [[21. syyskuuta]] [[1974]]. Elokuva on julkaistu myös [[DVD]]:nä.
Antti tajuaa vähitellen Saulin olevan lapsen biologinen isä. Seuraa miesten välinen väkivaltainen yhteenotto metsässä. Talvella rovasti ja kappalainen tulevat ahdistelemaan Selmaa uteluillaan Yrjänän emännän siunatusta tilasta. Emäntä ajaa kirkonmiehet ulos. Josefiina koettaa selvitellä Yrjänän emännän ja isännän tulehtuneita välejä. Antti tulee juovuksissa räyhäämään vaimolleen Josefiinan läsnäollessa ja hieman myöhemmin asioita selvitetään raihanaiseksi käyneen Josefiinan kamarissa. Synnytys on Antille tiukka paikka, mutta hän pyrkii tilanteen herraksi. Kun Tuomas on parivuotias, Antti vieroksuu häntä edelleen. Kaikki puhuvat "Selman pojasta". Eräänä kohtalokkaana kesäpäivänä Tuomas putoaa Yrjänän läheisyydessä raivoavan [[Koski|kosken]] kuohuihin. Antti ryntää pelastamaan poikaa ja onnistuu. Tällöin hän toteaa Tuomaksen vihdoinkin omaksi pojakseen.
 
[[Uusi Suomi]] arvioi ''Yrjänän emännän synnin'' voitoksi Edvin Laineelle. Lehti piti elokuvaa "huolellisena ja varmana työnä", joskin Laineen teatteritausta näkyi esimerkiksi runsaissa "sisään- ja ulosmenoissa". [[Helsingin Sanomat]] kritisoiarvosteli ohjaustyötä teatterinomaiseksi ja käsikirjoitusta leimallisen kirjalliseksi; " --- mitä parempi aikaansaannos on, sitä selvemmin siinä näkyvät myös viat", lehden elokuvakriitikko summasi. Aikalaiskriitikot antoivat kunniaa myös ''Yrjänän emännän synnin'' kuvaajalle ja säveltäjälle. Kuosmasen, Laineen ja Vettenrannan roolitulkinnat saivat kiitosta. [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatti]] kirjoitti Haapasen musiikista: " --- hän [Haapanen] löytää herkästi elokuvan tekstissä piilevät tunne- ja maalaukselliset arvot, kuten esim. koskenpauhun taustasäveleissä, tappelumyötäilyssä ja suuressa loppuhuipennuksessa."<ref>''Suomen kansallisfilmografia 3'', sivuts. 234 ja 235.</ref>
{{Juonipaljastus loppu}}
 
Televisiossa ''Yrjänän emännän synti'' nähtiin ensimmäisen kerran 21. syyskuuta 1974. Elokuva on julkaistu myös [[DVD]]:nä.
==Kuvausaika ja -paikat==
 
''Yrjänän emännän synti'' kuvattiin vuonna 1943. Ulkokuvauksia suoritettiin syysaikaan [[Kangasala|Kangasalla]] [[Suinula]]n kylässä, missä Yrjänän tilaa esittänyt Markkulan talo sijaitsi. Kesällä kuvattiin [[Oulainen|Oulaisissa]], [[Pyhäjoki|Pyhäjoella]] ja [[Merijärvi|Merijärvellä]]. Sisäkuvat otettiin SF:n studioilla.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 232</ref>
 
==Arvioinnit==
 
[[Uusi Suomi]] arvioi ''Yrjänän emännän synnin'' voitoksi Edvin Laineelle. Lehti piti elokuvaa "huolellisena ja varmana työnä", joskin Laineen teatteritausta näkyi esimerkiksi runsaissa "sisään- ja ulosmenoissa". [[Helsingin Sanomat]] kritisoi ohjaustyötä teatterinomaiseksi ja käsikirjoitusta leimallisen kirjalliseksi; " --- mitä parempi aikaansaannos on, sitä selvemmin siinä näkyvät myös viat", lehden elokuvakriitikko summasi. Aikalaiskriitikot antoivat kunniaa myös ''Yrjänän emännän synnin'' kuvaajalle ja säveltäjälle. Kuosmasen, Laineen ja Vettenrannan roolitulkinnat saivat kiitosta. [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatti]] kirjoitti Haapasen musiikista: " --- hän [Haapanen] löytää herkästi elokuvan tekstissä piilevät tunne- ja maalaukselliset arvot, kuten esim. koskenpauhun taustasäveleissä, tappelumyötäilyssä ja suuressa loppuhuipennuksessa."<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 234 ja 235</ref>
 
==Huomioita==
 
Toivo Särkkä kirjoitti ''Yrjänän emännän syntiin'' synkän lopun, missä haudotaan itsemurhaa ja Antti jättää Selman. Laine muutti loppuratkaisun valoisammaksi yhdessä toimittaja [[Olavi Veistäjä|Olavi Vesterdahlin]] kanssa. Selman poikaa Tuomasta esitti vuonna 1942 syntynyt Jarmo Laine, Edvin Laineen ja Mirjam Noveron esikoinen, joka kuoli keuhkokuumeeseen talvella 1944.<ref name="SKF3_235"/>
 
==Lähteet ja viitteet==
 
*Suomen kansallisfilmografia 3, Suomen elokuva-arkisto 1993, ISBN 951-37-1019-X
*Elonet ''Yrjänän emännän synti''
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}