Ero sivun ”Mario Bonnard” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Elokuvia: hups |
p typo |
||
Rivi 4:
Bonnard aloitti uransa näyttelijänä [[Ambrosio Film]]illä vuonna 1911. Hänen tunnetuin roolinsa oli elokuvassa ''[[Ma l’amor mio non muore!]]'' (”Mutta rakkauteni ei kuole!”, 1913), joka teki hänestä yhden italialaisen [[mykkäelokuva]]n suurimmista tähdistä. Vuodesta 1917 lähtien Bonnard toimi myös ohjaajana työskennellen välillä [[Ranska]]ssa ja [[Saksa]]ssa. Hänen ensimmäisiä äänielokuviaan oli ''[[Varastettu ääni]]'' (''Tre uomini in frac'', 1932), joka tunnetaan De Filippon veljesten ja [[Assia Noris]]in elokuvadebyyttinä.<ref>Moliterno, s. 44–45.</ref>
Bonnardin myöhempiä ohjaustöitä olivat kaksi suosittua [[melodraama]]a, [[Cesare Zavattini]]n ja [[Federico Fellini]]n käsikirjoittama ''Avanti c’è posto'' (1942) sekä ''Campo de’Fiori'' (1943), joka oli [[Anna Magnani]]n ensimmäisiä merkittäviä elokuvia. Ohjaajan viimeisiin teoksiin kuuluva [[peplum]]elokuva ''[[Pompeijin viimeiset päivät (vuoden 1959 elokuva)|Pompeijin viimeiset päivät]]'' muistetaan lähinnä siitä, että sen viimeisteli nuori [[Sergio Leone]].<ref>Moliterno, s. 45.</ref>
==Elokuvia==
| |||